Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
En vis son är sins faders glädje; men en galen son är sine moders grämelse.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Orätt gods hjelper intet; men rättfärdighet friar ifrå döden.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Herren låter icke de rättfärdigas själar hunger lida; men han omstörter de ogudaktigas arghet.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
En lat hand gör fattigan; men en idog hand gör rikan.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
Den som församlar om sommaren, han är klok; men den som i andene sofver, han kommer på skam.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
Välsignelse är öfver dens rättfärdigas hufvud; men de ogudaktigas mun skall deras vrånghet öfverfalla.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
De rättfärdigas åminnelse blifver uti välsignelse; men de ogudaktigas namn skall förgås.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
Den af hjertat vis är, han anammar buden; men den en galen mun hafver, han varder slagen.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
Den der ostraffeliga lefver, han lefver säkert; men den der vrång är på sina vägar, han skall uppenbar varda.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
Den der vinkar med ögonen, han kommer vedermödo åstad; och den en galen mun hafver, han varder slagen.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
Dens rättfärdigas mun är en lefvandes källa; men de ogudaktigas mun skall deras vrånghet öfverfalla.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Hat uppväcker träto; men kärlek öfverskyler all öfverträdelse.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
Uti de förståndigas läppar finner man vishet; men till ens dåras rygg hörer ris.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
De vise bevara lärdom; men de dårars mun är hardt när förskräckelse.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
Dens rikas gods är hans faste stad; men fattigdom gör de fattiga blödiga.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
Den rättfärdige arbetar till lifvet; men den ogudaktige brukar sina tilldrägt till synd.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
Hålla tuktan är vägen till lifvet; men den som bortkastar straff, han far vill.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Falske munnar skyla hat, och den der baktalar, han är en dåre.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
Der mång ord äro, der är icke synden borto; men den sina läppar håller, han är klok.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
Dens rättfärdigas tunga är kosteligt silfver; men de ogudaktigas hjerta är intet.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
Dens rättfärdigas läppar föda många; men de galne skola dö uti deras galenskap.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
Herrans välsignelse gör rikan utan mödo.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
En dåre bedrifver det ondt är, och gör sig der ett löje af; men den man är vis, som tager der vara uppå.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
Hvad den ogudaktige fruktar, det vederfars honom; och hvad de rättfärdige begära, det varder dem gifvet.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
Den ogudaktige är såsom ett väder, det framom går, och är icke mer till; men den rättfärdige består evigliga.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
Såsom ättika gör ondt tandomen, och rök ögonen, så gör en försummelig dem ondt, som sända honom.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Herrans fruktan förmerar dagarna; men de ogudaktigas år varda förkortad.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
Dens rättfardigas väntan skall fröjd varda; men de ogudaktigas hopp skall förtappadt varda.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
Herrans väg är dens frommas tröst; men de ogerningsmän äro blödige.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
Den rättfärdige varder aldrig nederslagen; men de ogudaktige skola icke blifva i landena.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Dens rättfärdigas mun bär fram vishet; men de vrångas mun skall utrotad blifva.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
Dens rättfärdigas läppar lära helsosam ting; men de ogudaktigas mun är vrång.
