Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
Ordtøke av Salomo. Ein vis son er til gleda for far sin, men ein dårleg son er mor si til sorg.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Ragn-fegne skattar gagnar inkje, men rettferd frelser frå dauden.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Herren let ikkje rettferdig mann hungra, men giren hjå gudlause viser han burt.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
Lat-hand skaper armod, men strevsam hand gjer rik.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
Ein klok son sankar um sumaren, ein skjemdar-son søv um hausten.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
Velsigningar kjem yver hovudet på den rettferdige, men munnen åt dei gudlause gøymer vald.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
Minnet um den rettferdige ert til velsigning, men namnet åt dei gudlause morknar.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
Den vise tek imot påbod, men gapen gjeng til grunns,
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
den som ferdast i uskyld, ferdast trygt, men den som gjeng krokvegar, skal verta kjend.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
Den som blinkar med auga, valdar vondt, men gapkjeften gjeng til grunns.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
Rettferdig manns munn er ei livsens kjelda, men munnen åt gudlause gøymar vald.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Hat yppar trætta, men kjærleik breider yver alle brot.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
På vitug manns lippor er visdom å finna, men riset høver åt ryggen på dåren.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
Dei vise gøymer kunnskapen sin, men or narremunn kann ein venta fåre.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
Rikmanns eiga er hans faste by; fatigfolks ulukka er deira armod.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
Det den rettferdige tener, gjeng til liv, det den gudlause vinn, gjeng til synd.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
Den som på tukt tek vare, gjeng til livet, men den fer vilt som ikkje agtar age.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Den som løyner hat, hev ljugarlippor, og den som breider ut baktale, er ein dåre.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
Der d’er mange ord, vil synd ikkje vanta, men den som set lås for lipporn’, er klok.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
Rettferdig manns tunga er utvalt sylv, men gudløysings vit er lite verdt.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
Rettferdig manns lippor læskar mange, men dårarne døyr for dei vantar vit.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
D’er Herrens velsigning som gjer rik, og eige stræv legg inkje til.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Dåren finn moro i skjemdarverk, men den vituge mannen i visdom.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
Det den ugudlege gruar for, kjem yver han, og det rettferdige ynskjer, vert deim gjeve.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
Der stormen hev fare, er den gudlause burte, men den rettvise stend på æveleg grunn.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
Som edik er for tennerne og røyk for augo, so er letingen for den som sender han.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Otte for Herren lengjer livet, men gudløysings år vert stytte.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
Rettferdige kann venta gleda, men voni åt gudlause vert til inkjes.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
Herrens veg er vern for den skuldfri, men øydeleggjing for illgjerningsmenner.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
Rettferdig mann skal aldri rikkast, men gudlause skal ei få bu i landet.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Rettferdig manns munn ber visdoms frukt, men avskori vert den falske tunga.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
Rettferdig manns lippor søkjer hugnad, men munnen på gudlause berre fals.
