Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
Filius sapiens lætificat patrem: filius vero stultus mœstitia est matris suæ.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Nil proderunt thesauri impietatis: iustitia vero liberabit a morte.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Non affliget Dominus fame animam iusti, et insidias impiorum subvertet.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
Egestatem operata est manus remissa: manus autem fortium divitias parat. Qui nititur mendaciis, hic pascit ventos: idem autem ipse sequitur aves volantes.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
Qui congregat in messe, filius sapiens est: qui autem stertit æstate, filius confusionis.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
Benedictio Domini super caput iusti: os autem impiorum operit iniquitas.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
Memoria iusti cum laudibus: et nomen impiorum putrescet.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
Sapiens corde præcepta suscipit: stultus cæditur labiis.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
Qui ambulat simpliciter, ambulat confidenter: qui autem depravat vias suas, manifestus erit.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
Qui annuit oculo, dabit dolorem: et stultus labiis verberabitur.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
Vena vitæ, os iusti: et os impiorum operit iniquitatem.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Odium suscitat rixas: et universa delicta operit charitas.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
In labiis sapientis invenitur sapientia: et virga in dorso eius qui indiget corde.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
Sapientes abscondunt scientiam: os autem stulti confusioni proximum est.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
Substantia divitis, urbs fortitudinis eius: pavor pauperum, egestas eorum.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
Opus iusti ad vitam: fructus autem impii ad peccatum.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
Via vitæ, custodienti disciplinam: qui autem increpationes relinquit, errat.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Abscondunt odium labia mendacia: qui profert contumeliam, insipiens est.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
In multiloquio non deerit peccatum: qui autem moderatur labia sua prudentissimus est.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
Argentum electum, lingua iusti: cor autem impiorum pro nihilo.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
Labia iusti erudiunt plurimos: qui autem indocti sunt, in cordis egestate morientur.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
Benedictio Domini divites facit, nec sociabitur eis afflictio.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Quasi per risum stultus operatur scelus: sapientia autem est viro prudentia.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
Quod timet impius, veniet super eum: desiderium suum iustus dabitur.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
Quasi tempestas transiens non erit impius: iustus autem quasi fundamentum sempiternum.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
Sicut acetum dentibus, et fumus oculis, sic piger his, qui miserunt eum.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Timor Domini apponet dies: et anni impiorum breviabuntur.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
Expectatio iustorum lætitia: spes autem impiorum peribit.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
Fortitudo simplicis via Domini: et pavor his, qui operantur malum.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
Iustus in æternum non commovebitur: impii autem non habitabunt super terram.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Os iusti parturiet sapientiam: lingua pravorum peribit.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
Labia iusti considerant placita: et os impiorum perversa.
