Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
O KE keiki akamai, hoohauoli mai oia i kona makuakane; A o ke keiki lapuwale, hoouluhua mai oia i kona makuwahine.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
O ka waiwai i loaa hewa mai, aole he mea ia e pomaikai ai; Aka, o ka pono, oia ka i hoopakele i ka make.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Aole e waiho mai o Iehova i ka uhane o ka mea pono a pololi; Aka, hoole no ia i ka makemake o ka poe hewa.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
O ka lima hoopalaleha, he mea ia e ilihune ai; Aka, o ka lima hooikaika mau i ka hana, oia ka mea e waiwai ai.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
O ka mea hooiliili i ke kau, he keiki naauao ia; O ka mea hiamoe i ka wa e ohi ai, he keiki hoohilahila ia.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
O na mea e pomaikai ai, aia maluna o ke poo o ka mea pono; Aka, ma ka waha o ka poe hewa i hunaia'i ka ino.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
O ka hoomanao ana i ka mea hoopono, he mea hauoli ia; A o ka inoa o ka poe hewa, E palakahuki ia.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
O ka mea i akamai ka naau, e hoopaa oia i na kauoha; Aka, o ka mea i lapuwale na lehelehe, e hina oia.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
O ka mea hele ma ka pololei, hele paa pono no ia; A o ka mea hookekee i kona aoao, e ikeia oia.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
O ka mea i imo ka maka, hoeha mai oia; O ka mea i lapuwale na lehelehe, e hina oia.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
He punawai hoola ka waha o ka mea hoopono; Ma ka waha o ka poe hewa i hunaia'i ka ino.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Hookonokono ka inaina i ka hakaka; Aka, uhi mai no ke aloha i na hewa a pau.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
Ma na lehelehe o ka mea naauao i loaa'i ke akamai; Aka, o ka laau hahau, no ke kua ia o ka mea manao ole.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
Hoopaa ka poe akamai i ka ike; A o ka waha o ka mea lapuwale, kokoke ia i ka make.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
O ka waiwai o ka mea waiwai, oia kona kulanakauhale paa; O ka poino o ka poe ilihune, o ko lakou nele no ia.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
O ka hana a ka mea pono, pili no ia i ke ola; O ka hua o ka mea hewa, pili no ia i ka make.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
Ma ka aoao o ke ola ka mea i malama i ke ao ana mai; O ka mea i pale ae i ke ao ana, ua hana lapuwale oia.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
O ka mea huna i ka huhu me na lehelehe wahahee, A ahiahi wale aku, oia ka lapuwale.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
I ka nui o na huaolelo, aole loa e ole ka hewa; O ka mea hamau i kona mau lehelehe, e naauao no ia.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
O ke elelo o ka mea pono, he kala maikai ia; O ka naau o ka poe hewa, he wahi mea iki wale no ia.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
O na lehelehe o ka mea pono, hanai no i na mea he nui; O ka poe lapuwale, no ka noonoo ole e make ana lakou.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
O ka hoomaikai o Iehova, oia ka mea e waiwai ai, Aole hoi mea e eha ai ka manao malaila.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Ua akaaka ka mea lapuwale, ke hana kolohe; O ke akamai, na ke kanaka ike no ia.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
O ka weliweli o ka mea hewa, e hookoia auanei ia maluna ona; O ka manaolana o ka mea pono, e hooiaioia mai ia nona.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
E like me ka holo ana aku o ka puahiohio, pela ka mea hewa, aole ia; Aka, o ka mea pono, na onipaa ia a mau loa no.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
E like me ka vinega i na niho, A me ka uahi i na maka, Pela ka mea molowa i ka poe nana ia e hoounauna aku.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
O ka makau ia Iehova, oia ka mea e nui ai na la; O na makahiki o ka poe hewa, e hoopokoleia.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
O ka manaolana o ka poe pono, he hauoli ia; O ka manaolana o ka poe hewa, e pio no ia.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
O ka aoao o Iehova, o ka mea ia i ikaika ai ka mea pono; O ka make hoi ia i ka poe hana hewa.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
E mau ana ka mea pono, aole ia e naue ae; O ka poe hewa, aole no lakou ka honua.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
O ka waha o ka mea pono, hoike mai ia i ka naauao; A o ke elelo hoinoino, e okiia ae.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
O na lehelehe o ka mea pono, ua hoikeike i ka mea oluolu; A o ka waha o ka poe hewa i ka inoino.
