Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
Salomos ordsprog. Viis søn glæder sin fader, tåbelig søn er sin moders sorg.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Gudløsheds skatte gavner intet, men retfærd redder fra død.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
HERREN lader ej en retfærdig sulte, men gudløses attrå støder han fra sig.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
Doven hånd skaber fattigdom, flittiges hånd gør rig.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
En klog søn samler om sommeren, en dårlig sover om høsten.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
Velsignelse er for retfærdiges hoved, på uret gemmer gudløses mund.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
Den retfærdiges minde velsignes, gudløses navn smuldrer hen.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
Den vise tager mod påbud, den brovtende dåre styrtes.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
Hvo lydefrit vandrer, vandrer trygt; men hvo der går krogveje, ham går det ilde.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
Blinker man med øjet, volder man ondt, den brovtende dåre styrtes.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
Den retfærdiges mund er en livsens kilde, på uret gemmer gudløses mund.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Had vækker Splid, Kærlighed skjuler alle Synder.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
På den kloges Læber fnder man Visdom, Stok er til Ryg på Mand uden Vid.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
De vise gemmer den indsigt, de har, Dårens Mund er truende Våde.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
Den riges Gods er hans faste Stad, Armod de ringes Våde.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
Den retfærdiges Vinding tjener til Liv, den gudløses Indtægt til Synd.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
At vogte på Tugt er Vej til Livet, vild farer den, som viser Revselse fra sig.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Retfærdige Læber tier om Had, en Tåbe er den, der udspreder Rygter.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
Ved megen Tale undgås ej Brøde, klog er den, der vogter sin Mund.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
Den retfærdiges Tunge er udsøgt Sølv, gudløses Hjerte er intet værd.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
Den retfærdiges Læber nærer mange, Dårerne dør af Mangel på Vid.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
HERRENs Velsignelse, den gør rig, Slid og Slæb lægger intet til.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
For Tåben er Skændselsgerning en Leg, Visdom er Leg for Mand med Indsigt.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
Hvad en gudløs frygter, kommer over hans Hoved, hvad retfærdige ønsker, bliver dem givet.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
Når Storm farer frem, er den gudløse borte, den retfærdige står på evig Grund.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
Som Eddike for Tænder og Røg for Øjne så er den lade for dem, der sender ham.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
HERRENs Frygt lægger dage til, gudløses År kortes af.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
Retfærdige har Glæde i Vente, gudløses Håb vil briste.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
For lydefri Vandel er HERREN et Værn, men en Rædsel for Udådsmænd.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
Den retfærdige rokkes aldrig, ikke skal gudløse bo i Landet.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Den retfærdiges Mund bærer Visdoms Frugt, den falske Tunge udryddes.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
Den retfærdiges Læber søger yndest, gudløses Mund bærer Falskheds Frugt.
