Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
En viis Søn glæder sin Fader, men en daarlig Søn er sin Moders Bedrøvelse.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Ugudeliges Liggendefæ gavner intet, men Retfærdighed redder fra Døden.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Herren lader ikke den retfærdiges Sjæl hungre, men de ugudeliges Begærlighed støder han tilbage.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
Den, som arbejder med lad Haand, bliver fattig; men de flittiges Haand gør rig.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
Den, som samler om Sommeren, er en klog Søn; den, som sover om Høsten, er en Søn, der gør Skam.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
Velsignelser ere over den retfærdiges Hoved, men Vold skjuler de ugudeliges Mund.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
Den retfærdiges Ihukommelse er til Velsignelse; men de ugudeliges Navn smuldrer hen.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
Den, som er viis af Hjerte, tager imod Budene; men den, som er en Daare i sin Mund, styrtes.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
Den, som vandrer i Oprigtighed, vandrer tryggelig; men den, som gaar Krogveje, bliver røbet.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
Den, som giver Vink med Øjet, foraarsager Krænkelse; og den, som er en Daare i sin Mund, styrtes.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
Den retfærdiges Mund er Livets Kilde, men Vold skjuler de ugudeliges Mund.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Had opvækker Trætter, men Kærlighed skjuler alle Overtrædelser.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
Paa den forstandiges Læber findes Visdom; men en Kæp er for den uforstandiges Ryg.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
De vise gemme paa Kundskab; men for Daarens Mund er Undergang nær.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
Den riges Gods er hans faste Stad; men de fattiges Armod er deres egen Undergang.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
Den retfærdiges Løn er til Livet; den ugudeliges Indtægt er til Synd.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
At bevare Tugt er Vej til Livet; men den, som lader Tilrettevisning fare, vildleder.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Den, som dølger Had, har falske Læber, og den, som bringer ondt Rygte ud, er en Daare.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
Hvor mange Ord ere, der lader Overtrædelse ikke af; men den, som sparer sine Læber, er klog.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
Den retfærdiges Tunge er udsøgt Sølv; de ugudeliges Hjerte er intet værd.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
Den retfærdiges Læber nære mange; men ved den uforstandige dø Daarer.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
Herrens Velsignelse gør rig, og han føjer ikke Smerte til den.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Det er for Daaren som en Leg, naar han gør en skændig Ting; men den forstandige Mand har Visdom.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
Hvad den ugudelige frygter for, det skal komme over ham; men de retfærdiges Begæring skal Gud give ham.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
Naar Hvirvelvinden farer forbi, saa er den ugudelige ikke mere; men en retfærdig har en evig Grundvold.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
Som Eddike er for Tænderne, og som Røg er for Øjnene, saa er den lade for dem, som udsende ham.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Herrens Frygt lægger Dage til; men de ugudeliges Aar forkortes.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
De retfærdiges Forventelse er Glæde, men de ugudeliges Haab forgaar.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
En fast Borg er Herrens Vej for den retskafne, men Fordærvelse for dem, som gøre Uret.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
Den retfærdige skal ikke rokkes evindelig; men de ugudelige skulle ikke bo i Landet.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Den retfærdiges Mund fremfører Visdom, men den Tunge, som taler forvendte Ting, skal udryddes.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
Den retfærdiges Læber kende, hvad der er velbehageligt, men de ugudeliges Mund fremfører forvendte Ting.
