Sananlaskujen 10
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
Solomon palunghahaih lok loe hae tiah oh; palungha caa mah loe ampa to poeknawmsak, kamthu ih caa mah loe amno to palungsetsak.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
Amsoem ai ah hak ih hmuen loe atho om ai, toe toenghaih mah loe duekhaih thung hoiah pahlong.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
Katoeng kami loe zok amthlam moe, duek hanah Angraeng mah asaeng ai; toe kahoih ai kami ih hmuenmae loe amrosak.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
Thasae ban mah anih to amtangsak, thahoih ban mah loe anih to angraengsak.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
Nipui tueah caaknaek patung kami loe palungha capa ah oh, cang aah tue ah iip kami loe azathaih paek capa ah oh.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
Katoeng kami ih lu ah loe tahamhoihaih to oh; toe kahoih ai kami ih pakha loe athii palonghaih hoiah koi.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
Katoeng kaminawk loe pahnet thai ai pongah tahamhoih o; toe kasae kami ih ahmin loe qong tih.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
Palungha palungthin mah loe lokpaekhaih to pazui; toe lok angaek thaih kamthu loe amro tih.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
Toenghaih loklam ah caeh kami loe ngancuem tih; toe lam amkhraeng kami loe a poekhaih to amtueng tih.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
Uthaih mik pakhriphaih mah kami to raihaih paek, lok angaek thaih kamthu loe amro tih.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
Katoeng kami ih pakha loe hinghaih tuipuek ah oh, toe kasae kami ih pakha loe kahoih ai hmuen hoiah koi.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
Hnukmahaih mah misa angcoengsak, toe amlunghaih mah loe zaehaih boih to khuk.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
Panoekhaih tawn kami ih pahni ah palunghahaih to amtueng, toe panoekhaih tawn ai kami ih kaengah loe quiboeng to oh.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
Palungha kami loe palunghaih to patungh, toe amthu kami ih pakha loe amro han zoi daek.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
Angraeng ih tacong loe kacak angmah ih vangpui ah oh; toe amtang kami amtanghaih loe angmah amrohaih ah oh.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
Katoeng kami toksakhaih atho loe hinghaih ah oh, toe kahoih ai kami ih thingthai mah loe zaehaih to tacawtsak.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
Thuitaekhaih lok tahngai kami loe hinghaih loklam ah caeh; toe thuitaekhaih lok aek kami loe loklam amkhraeng.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Lok amlaihaih mah hnukmahaih to amtueng ai ah ohsak, minawk kasae thui kami loe kamthu ah ni oh.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
Kapop ah lokthuih naah thuih pazaehaih to oh; toe palungha kami loe pahni to ciip.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
Palungha kami ih palai loe qoih ih sumkanglung baktiah oh; toe kahoih ai kami ih palungthin loe atho om ai.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
Katoeng kami ih pahni mah kami paroeai pacah; toe kamthu loe panoekhaih tawn ai pongah duek.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
Angraeng tahamhoihaih mah angraenghaih to ohsak, to angraenghaih ah loe palungsethaih om ai.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
Kamthu loe kahoih ai hmuen nuiah anghoe, toe palungha kami loe panoekhaih tawnh.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
Kahoih ai kami nuiah zithaih to pha tih; toe katoeng kami koehhaih loe akoepsak tih.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
Kahoih ai kaminawk loe, kamhae takhi baktiah laemh o; toe katoeng kaminawk loe dungzan kacak ahmuen ah oh.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
Kathaw tui mah haa kinsak moe, hmaikhue mah mik amcapsak baktih toengah, thasae kami doeh anih patoeh kami hanah to tiah oh.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
Angraeng zithaih mah hinglung sawksak; toe kasae kaminawk loe saning duem tih.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
Anghoehaih loe katoeng kaminawk oephaih ah oh; toe kasae kaminawk oephaih loe anghmaa tih.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
Angraeng ih loklam loe katoeng kaminawk hanah thacakhaih ah oh; toe kahoih ai hmuen sah kaminawk han loe amrohaih ah oh.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
Katoeng kami loe natuek naah doeh angthui mak ai; toe kasae kami loe long nuiah kacakah khosah thai mak ai.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
Katoeng kami ih pakha thung hoiah palunghahaih to tacawt; toe kangkoih ah lokthui kami ih palai loe aat pae pat tih.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
Katoeng kami ih palai loe tapom thaikoi ah kaom hmuen to panoek; toe kasae kami ih pakha loe kangkoih ah lok apaeh.
