Sananlaskujen 1
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Detta är Salomos Ordspråk, Davids sons, Israels Konungs;
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
Till att deraf lära vishet och tukt;
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
Förstånd, klokhet, rättfärdighet, dom och fromhet;
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
Att de fåkunnige måga varda vise, och de ynglingar förnuftige och försigtige.
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
Den der vis är, han hörer till, och förbättrar sig; och den der förståndig är, han tager vid råd;
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
Att han skall förstå ordspråk, och deras uttydelse; de visas läro, och deras gåtor.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Herrans fruktan är begynnelsen till att lära; de galna förakta vishet och tuktan.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Min son, hör dins faders tuktan, och förlåt icke dine moders bud;
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
Ty detta är dino hufvude en skön prydning, och en kedja om din hals.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Min son, om skalkar locka dig, så följ icke;
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
Om de säga: Gack med oss, vi vilje vakta efter blod, och gildra för den oskyldiga utan sak;
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
Vi vilje dem uppsluka lefvande, såsom helvetet; och de fromma, såsom dem der neder i grafvena fara; (Sheol h7585)
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
Vi vilje finna stora ägodelar; vi vilje fylla vår hus med rof;
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
Vågat med oss; en pung skall vara allas våras.
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
Min son, vandra intet den vägen med dem; vakta din fot för deras stig.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
Ty deras fötter löpa till det ondt är, och skynda sig till att utgjuta blod.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
Ty det är fåfängt utkasta nät för foglarnas ögon;
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
Och vakta de sjelfve efter hvarsannars blod; och den ene står efter den andras lif.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
Alltså göra alle girige, att den ene tager dem andra lifvet bort.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
Visheten klagar ute, och låter höra sig på gatomen.
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
Hon ropar i partomen ut för folket; hon talar sin ord i stadenom:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
Huru länge viljen I, fåkunnige, fåkunnige vara; och de bespottare lust hafva till gabberi, och de galne hata lärdom?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
Vänder eder till mitt straff; si, jag vill utsäga eder min anda, och göra eder min ord kunnig.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Efter jag nu kallar, och I neken det; jag räcker mina hand ut, och ingen aktar dertill;
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
Och I låten fara all min råd, och viljen icke mitt straff;
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
Så vill jag ock le åt edro ofärd, och begabba eder, när det kommer som I frukten;
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
När öfver eder kommer, såsom en storm, det I frukten, och edor ofärd såsom ett väder; när öfver eder kommer ångest och nöd.
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
Då skola de åkalla mig, men jag skall intet svara; de skola bittida söka mig, och intet finna;
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
Derföre, att de hatade lärdom, och ville icke hafva Herrans fruktan;
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
Ville icke mitt råd, och lastade all min straff.
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
Så skola de äta af sins väsendes frukt, och af sin råd mätte varda;
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Att de fåkunnigas luste dräper dem, och de galnas lycka förgör dem.
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
Men den mig hörer, han skall säker blifva, och nog hafva, och för intet ondt frukta.
