Sananlaskujen 1
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Spreuken van Salomon, den zoon van David, Den koning van Israël:
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
Ze leren u kennen wijsheid en tucht, Ze geven u begrip voor verstandige woorden;
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
Ze voeden u op tot heilzame tucht, Rechtschapenheid, plichtsbesef en oprechtheid.
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
Aan de onnozelen schenken ze ervaring, Aan jonge mensen doordachte kennis.
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
Als een wijze ze hoort, zal hij zijn inzicht verdiepen, Een verstandig mens zal er ideeën door krijgen;
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
Spreuk en strikvraag zal hij doorzien, De woorden der wijzen en hun problemen.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Het ontzag voor Jahweh is de grondslag der wijsheid; Maar ongelovigen lachen om wijsheid en tucht.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Mijn zoon, luister dus naar de wenken van uw vader, Sla niet in de wind, wat uw moeder u leerde;
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
Want het siert uw hoofd als een krans, Uw hals als een snoer.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Mijn zoon, als zondaars u willen verleiden, stem niet toe,
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
Als ze u zeggen: Ga met ons mee, Laat ons loeren op bloed, Laat ons zo maar onschuldigen belagen,
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
Gelijk de onderwereld hen levend verslinden, Als zij, die ten grave dalen, geheel en al; (Sheol h7585)
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
Allerlei kostbare schatten zullen we vinden, Onze huizen vullen met buit;
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
Ge moogt meeloten in onze kring, Eén buidel zullen we samen delen!
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
Mijn zoon, ga dan niet met hen mee, En houd uw voet af van hun pad;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
Want hun voeten ijlen naar het kwade, En haasten zich, om bloed te vergieten.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
Maar zoals het niet geeft, of het net wordt gespannen, Terwijl alle vogels het zien:
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
Zo loeren ze slechts op hun eigen bloed, En belagen ze hun eigen leven!
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
Zo gaat het allen, die uit zijn op oneerlijke winst: Deze beneemt zijn bezitters het leven.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
De wijsheid roept luid in de straten, Op de pleinen verheft ze haar stem;
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
Ze roept op de tinne der muren, En spreekt aan de ingang der poorten:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
Hoe lang nog, dommen, blijft gij liever onnozel, Blijven de eigenwijzen verwaand, Willen de dwazen van geen wijsheid horen?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
Keert u tot mijn vermaning; Dan stort ik mijn geest over u uit, En maak u mijn woorden bekend.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Maar zo ge weigert, als ik roep, En niemand er op let, als ik mijn hand verhef;
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
Zo ge mijn raad geheel en al in de wind slaat, En van mijn vermaning niet wilt weten:
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
Zal ik lachen, wanneer het u slecht gaat, Zal ik spotten, wanneer uw verschrikking komt als een onweer;
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
Wanneer uw ongeluk nadert als een orkaan, Wanneer benauwdheid en angst u overvallen!
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
Dan zal men mij roepen, maar zal ik niet antwoorden, Zal men mij zoeken, maar mij niet vinden!
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
Omdat ze van wijsheid niets wilden weten, En het ontzag voor Jahweh niet hebben verkozen,
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
Van mijn raad niets moesten hebben, En al mijn vermaan in de wind hebben geslagen:
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
Zullen ze eten de vrucht van hun wandel, Verzadigd worden met wat ze beraamden.
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Want de onnozelen komen door hun onverschilligheid om, De dwazen storten door hun lichtzinnigheid in het verderf;
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
Maar die naar mij luistert, zal in veiligheid wonen, Bevrijd van de vrees voor de rampen!
