Sananlaskujen 1
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge.
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
Af dem skal man lære Visdom forstandig Tale,
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
tage mod Tugt, som gør klog, mod Retfærdighed, Ret og Retsind;
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
de skal give tankeløse Klogskab, ungdommen Kundskab og Kløgt;
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
den vise høre og øge sin Viden, den forstandige vinde sig Levekunst;
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
de skal lære at tyde Ordsprog og Billeder, de vises Ord og Gaader.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
HERRENS Frygt er Kundskabs begyndelse, Daarer ringeagter Visdom og Tugt.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Hør, min Søn, paa din Faders Tugt, opgiv ikke din Moders Belæring.
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
thi begge er en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Min Søn, sig nej, naar Syndere lokker!
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
Siger de: »Kom med, lad os lure paa den fromme, lægge Baghold for sagesløs, skyldfri Mand!
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
Som Dødsriget sluger vi dem levende, med Hud og Haar, som for de i Graven. (Sheol h7585)
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
Vi vinder os Gods og Guld, vi fylder vore Huse med Rov.
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
Gør fælles Sag med os; vi har alle fælles Pung!«
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
— min Søn, gaa da ikke med dem, hold din Fod fra deres Sti;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
thi deres Fødder løber efter ondt, de haster for at udgyde Blod.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
Thi det er unyttigt at udspænde Garnet for alle Fugles Øjne;
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
de lurer paa eget Blod, lægger Baghold for eget Liv.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
Saa gaar det enhver, der attraar Rov, det tager sin Herres Liv.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
Visdommen raaber paa Gaden, paa Torvene løfter den Røsten;
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
oppe paa Murene kalder den, tager til Orde i Byen ved Portindgangene:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
Hvor længe vil I tankeløse elske Tankeløshed, Spotterne finde deres Glæde i Spot og Daarerne hade Kundskab?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
Vend eder til min Revselse! Se, jeg lader min Aand udvælde for eder, jeg kundgør eder mine Ord:
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Fordi jeg raabte og I stod imod, jeg vinked og ingen ænsed det,
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
men I lod haant om alt mit Raad og tog ikke min Revselse til jer,
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
derfor ler jeg ved eders Ulykke, spotter, naar det, I frygter, kommer,
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
naar det, I frygter, kommer som Uvejr, naar eders Ulykke kommer som Storm, naar Trængsel og Nød kommer over jer.
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
Da svarer jeg ej, naar de kalder, de søger mig uden at finde,
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
fordi de hadede Kundskab og ikke valgte HERRENS Frygt;
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
mit Raad tog de ikke til sig, men lod haant om al min Revselse.
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
Frugt af deres Færd skal de nyde og mættes med egne Raad;
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
thi tankeløses Egensind bliver deres Død, Taabers Sorgløshed bliver deres Undergang;
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
men den, der adlyder mig, bor trygt, sikret mod Ulykkens Rædsel.
