< 4 Mooseksen 5 >
1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, ʻo pehē,
2 "Käske israelilaisten karkoittaa leiristä jokainen pitalinen ja jokainen vuotoa sairastava ja jokainen kuolleesta saastunut.
“Ke ke fekau ki he fānau ʻa ʻIsileli, kenau tuku kituaʻā mei he ʻapitanga ʻae kilia kotoa pē, pea mo ia kotoa pē ʻoku fānoa ai ha meʻa, pea mo ia kotoa pē ʻoku fakaʻuli ʻe he mate.
3 Karkoittakaa sellaiset, sekä miehet että naiset, leirin ulkopuolelle, etteivät he saastuttaisi leiriään, jossa minä asun heidän keskellänsä."
ʻAe tangata mo e fefine ke mou tuku kituaʻā, ke mou tuku ʻakinautolu ki he tuaʻā ʻoe ʻapitanga: koeʻuhi ke ʻoua naʻa nau fakaʻuli honau ʻapitanga, ʻaia ʻoku ou nofo ai, ʻi hono lotolotonga.”
4 Ja israelilaiset tekivät niin ja karkoittivat heidät leirin ulkopuolelle; niinkuin Herra oli puhunut Moosekselle, niin israelilaiset tekivät.
Pea naʻe fai pehē ʻae fānau ʻa ʻIsileli, ʻonau tuku ʻakinautolu kituaʻā ʻi he ʻapitanga: ʻo hangē ko e folofola ʻa Sihova kia Mōsese, naʻe pehē ʻae fai ʻene fānau ʻa ʻIsileli.
5 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, ʻo pehē,
6 "Puhu israelilaisille: Jos mies tai nainen tekee rikkomuksen minkä tahansa, jonka ihminen tekee menettelemällä uskottomasti Herraa kohtaan, ja niin joutuu vikapääksi,
Ke ke fakahā ki he fānau ʻa ʻIsileli, ʻOka fai ʻe ha tangata pe ʻe ha fefine ʻae angahala ʻoku fai ʻe he kakai, ke fai ha talangataʻa kia Sihova, pea halaia moʻoni ʻae tokotaha ko ia;
7 tunnustakoon hän rikkomuksensa, jonka on tehnyt, ja maksakoon velkansa täyteen määrään sekä pankoon siihen lisäksi viidennen osan sen arvosta ja antakoon sen sille, jolle hän on velkaa.
Tenau toki vete ʻenau angahala ʻaia kuo nau fai; pea te ne totongi ʻene angahala ʻaki ʻae meʻa ʻoku na tatau, pea ne fakalahi ki ai ʻaki ʻa hono vahe nima, pea te ne foaki ia kiate ia naʻa ne fai kovi ki ai.
8 Mutta jos hänellä ei ole sukulunastajaa, jolle velka olisi maksettava, maksettakoon velka Herralle, se on papille, ja sitä paitsi sovitus-oinas, jolla toimitetaan syynalaiselle sovitus.
Pea kapau ʻoku ʻikai ha kāinga ʻoe tangata ʻoku totongi ki ai ʻae fai kovi, tuku ke ʻatu ʻae totongi ʻoe fai kovi kia Sihova, ʻio, ki he taulaʻeiki; ko e fakalahi eni ʻoe sipitangata ʻoe feilaulau fakalelei ʻaia ʻe fai ʻaki ha fakalelei koeʻuhi ko ia.
9 Ja jokainen anti, mikä hyvänsä israelilaisten papille tuomista pyhistä lahjoista, olkoon papin oma.
Pea ko e meʻa foaki kotoa pē ʻi he ngaahi meʻa tapu kotoa pē ʻae fānau ʻa ʻIsileli, ʻaia kuo nau ʻomi ki he taulaʻeiki, ʻe ʻaʻana ia.
10 Ja jokaisen pyhät lahjat olkoot papin omat; mitä joku antaa papille, se olkoon papin oma."
Pea ko e ngaahi meʻa ʻae tangata kotoa pē kuo fakatapui, ʻe ʻaʻana ia: pea ko e meʻa kotoa pē ʻe foaki ʻe ha tangata ki he taulaʻeiki ʻe ʻaʻana ia.
11 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, ʻo pehē,
12 "Puhu israelilaisille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo on pettänyt miehensä ja ollut hänelle uskoton
“Ke ke fakahā ki he fānau ʻa ʻIsileli, ʻo ke pehē kiate kinautolu, kapau ʻe afe ʻae uaifi ʻo ha tangata, ʻo fai meʻa kovi kiate ia,
13 ja joku on maannut hänen kanssaan eikä hänen miehensä ole saanut sitä tietää ja vaimo on saanut sen salatuksi, vaikka hän on saastuttanut itsensä, eikä ole todistajaa häntä vastaan eikä häntä ole teosta tavattu,
Pea kapau ʻe mohe ha tangata mo ia, pea fakafufū ia mei he mata ʻo hono husepāniti, pea ʻoku ʻikai fakahā, pea kuo ne ʻuliʻi ai, pea ʻoku ʻikai ha taha ke tukuakiʻi ia, pea naʻe ʻikai mamata ki ai ha taha;
14 mutta luulevaisuuden henki on vallannut miehen ja hän luulee vaimoansa, joka onkin saastuttanut itsensä, tahi jos luulevaisuuden henki on vallannut miehen ja hän luulee vaimoansa, vaikka tämä ei ole saastuttanut itseänsä,
Pea kapau ʻe tō kiate ia ʻae laumālie fakahoa, pea te ne fuaʻa ki hono uaifi, ka kuo ne ʻuliʻi: pea kapau ʻe tō kiate ia ʻae laumālie ʻoe fakahoa, pea te ne fuaʻa ki hono uaifi, ka ʻoku ʻikai ʻuliʻi ia:
15 niin tuokoon mies vaimonsa papin eteen ja uhrilahjana hänen puolestaan kymmenennen osan eefa-mittaa ohrajauhoja, mutta älköön hän sen päälle vuodattako öljyä älköönkä panko suitsuketta, sillä se on luulevaisuusuhri, muistutusuhri, joka johdattaa muistoon pahan teon.
ʻE toki ʻomi ʻe he tangata hono uaifi ki he taulaʻeiki, pea te ne ʻomi ʻa ʻene feilaulau ʻaʻana, ko hono hongofulu ʻoe vahe ʻoe efa ʻoe paʻale kuo momosi; ʻe ʻikai te ne lilingi ʻae lolo ki ai, pe tuku ʻae laipeno ki ai; he ko e feilaulau eni ʻoe fuaʻa, ko e feilaulau ke fakamanatu, ke fakamanatuʻi ai ʻae angahala.
16 Ja pappi tuokoon vaimon ja asettakoon hänet Herran eteen.
Pea ʻe ʻomi ia ʻe he taulaʻeiki ke ofi, pea ʻe tuku ia ʻi he ʻao ʻo Sihova:
17 Ja pappi ottakoon pyhää vettä saviastiaan, ja sitten pappi ottakoon tomua asumuksen lattialta ja pankoon veteen.
Pea ʻe toʻo ʻe he taulaʻeiki ʻae vai tapu ʻi ha ipu ʻumea; pea ʻe toʻo ʻe he taulaʻeiki ʻae efu mei he faliki ʻoe fale fehikitaki, ʻo ʻai ia ki he vai.
18 Ja pappi asettakoon vaimon Herran eteen, päästäköön vaimon tukan hajalle ja asettakoon hänen käsiinsä muistutusuhrin, se on luulevaisuusuhrin, ja papin kädessä olkoon katkera kirovesi.
Pea ʻe tuku ʻe he taulaʻeiki ʻae fefine ʻi he ʻao ʻo Sihova, pea ʻe tatala ʻae ʻulu ʻoe fefine, pea ʻe tuku ʻae feilaulau ʻoe fakamanatu ki hono nima, ʻaia ko e feilaulau ʻoe fuaʻa: pea ʻe ʻi he nima ʻoe taulaʻeiki ʻae vai kona, ʻaia ʻoku tupu ai ʻae malaʻia:
19 Ja pappi vannottakoon vaimoa ja sanokoon hänelle: 'Jos ei kukaan ole maannut sinun kanssasi etkä ole pettänyt miestäsi saastuttamalla itseäsi, niin älköön tämä katkera kirovesi sinua vahingoittako.
Pea ʻe tuku ia ʻe he taulaʻeiki ke fuakava, ʻo ne pehē ki he fefine, “Kapau naʻe ʻikai te mo mohe mo ha tangata, pea kapau naʻe ʻikai te ke afe ke ʻuliʻi ko e mo ha taha ʻoku ʻikai ko ho husepāniti, te ke ʻataʻatā ko e mei he vai kona ni ʻoku tupu ai ʻae malaʻia:
20 Mutta jos olet pettänyt miehesi ja saastuttanut itsesi ja joku muu kuin miehesi on maannut sinun kanssasi,
Pea kapau kuo ke afe ki ha tokotaha, ka ʻoku ʻikai ko ho husepāniti, pea kapau kuo ke ʻuliʻi koe, pea kuo mo mohe mo ha tangata ʻoku ʻikai ko ho husepāniti:
21 niin' -pappi vannottakoon vaimoa kirovalalla ja pappi sanokoon vaimolle-'tehköön Herra sinun nimesi kiroukseksi ja sadatukseksi sinun kansasi keskuudessa, kuihduttakoon Herra sinun lanteesi ja paisuttakoon vatsasi;
(Pea ʻe toki tuku ʻe he taulaʻeiki ʻae fefine ke fuakava ki he malaʻia, pea ʻe pehē ʻe he taulaʻeiki ki he fefine), ʻE tuku ko e ʻe Sihova ko e malaʻia, pea mo e fuakavaʻanga ʻi ho kakai, ʻoka ngaohi ko e ʻe Sihova ke popo ho tenga, pea pupula ho kete;”
22 menköön tämä kirovesi sinun sisuksiisi, niin että vatsasi paisuu ja lanteesi kuihtuvat.' Ja vaimo sanokoon: 'Amen, Amen'.
Pea ko e vai ni ʻaia ʻoku tupu ai ʻae malaʻia, ʻe hū ia ki ho fatu, pea ʻe pupula ai ho kete, pea popo ai ho tenga. Pea ʻe pehē ʻe he fefine, “ʻEmeni, ʻEmeni.’
23 Ja pappi kirjoittakoon nämä kiroukset ja huuhtokoon kirjoituksen kiroveteen.
Pea ʻe tohi ʻe he taulaʻeiki ʻae ngaahi malaʻia ni ʻi ha tohi, pea te ne holoholoʻi ia ke ʻosi ʻaki ʻae vai kona:
24 Sitten hän juottakoon vaimolla sen katkeran kiroveden, ja menköön kirovesi häneen, tuskaksi hänelle.
Pea te ne tuku ʻae fefine ke ne inu ʻae vai kona, ʻaia ʻoku tupu ai ʻae malaʻia; pea ko e vai kuo tupu ai ʻae malaʻia ʻe hū kiate ia; pea toki hoko ʻo kona.
25 Ja pappi ottakoon vaimon kädestä luulevaisuusuhrin ja toimittakoon uhrin heilutuksen Herran edessä ja tuokoon sen alttarille.
Pea ʻe ʻave ʻe he taulaʻeiki mei he nima ʻoe fefine ʻae feilaulau ʻoe fuaʻa, pea te ne taʻaloʻalo ʻaki ʻae feilaulau ʻi he ʻao ʻo Sihova, pea hili ia ki he funga feilaulauʻanga:
26 Ja pappi ottakoon uhrista kourallisen alttariuhriosaksi ja polttakoon sen alttarilla ja juottakoon sitten vaimolla veden.
Pea ʻe toʻo ʻe he taulaʻeiki mei he feilaulau ha falukunga, ʻio, ko hono fakamanatu ʻo ia, ʻo tutu ia ʻi he funga feilaulauʻanga, pea hili ia te ne tuku ʻae fefine ke ne inu ʻae vai.
27 Ja kun hän on juottanut vaimolla veden, niin, jos hän on saastuttanut itsensä ja ollut miehelleen uskoton, menee kirovesi häneen, hänelle tuskaksi, ja hänen vatsansa paisuu ja lanteensa kuihtuvat, ja vaimon nimi tulee kiroukseksi hänen kansansa keskuudessa.
Pea ʻoka ne ka tuku ʻae fefine ke ne inu ʻae vai, ʻe hoko ʻo pehē, kapau kuo fakaʻuliʻi ia, ʻi heʻene fai meʻa kovi ki hono husepāniti, ko e vai ʻoku tupu ai ʻae malaʻia ʻe hū ia kiate ia, pea hoko ʻo kona, pea ʻe pupula hono kete, pea ʻe popo hono tenga: pea ʻe malaʻia ʻae fefine ʻi hono kakai.
28 Mutta jos vaimo ei ole saastuttanut itseänsä, vaan on puhdas, ei hän vahingoitu, vaan pysyy hedelmällisenä.
Pea kapau kuo ʻikai fakaʻuliʻi ia, ka ʻoku maʻa pe; ʻe toki ʻataʻatā ia, pea ʻe faʻa tuituʻia ia.
29 Tämä on laki luulevaisuudesta. Jos vaimo pettää miehensä ja saastuttaa itsensä,
Ko eni ʻae fono ʻoe fuaʻa ʻoka afe atu ʻae fefine ki ha taha kae tuku ʻa hono husepāniti, pea ʻoku ʻuli ai ia.
30 tai jos jonkun valtaa luulevaisuuden henki ja hän luulee vaimoansa, niin hän asettakoon vaimonsa Herran eteen, ja pappi tehköön vaimolle kaiken tämän lain mukaan.
Pea ʻoka tō ki he tangata ʻae laumālie ʻoe fakahoa, pea te ne fuaʻa ki hono uaifi, te ne tuku ʻae fefine ʻi he ʻao ʻo Sihova, pea ʻe fai ʻe he taulaʻeiki kiate ia ʻae fono ni kotoa pē.
31 Niin mies olkoon syyllisyydestä vapaa, mutta vaimo kantakoon syyllisyytensä."
Pea ʻe toki ʻataʻatā ʻae tangata mei he angahala, pea ʻe fua ʻe he fefine ni ʻene angahala.