Nehemian 9

1 Mutta saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllä ja multaa pään päällä.

Then, on the twenty-fourth day of the same month, the sons of Israel came together in fasting and in sackcloth, and with soil upon them.

2 Ja Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomukset.

And the offspring of the sons of Israel were separated from all the sons of foreigners. And they stood up, and they confessed their sins and the iniquities of their fathers.

3 Sitten he nousivat seisomaan, kukin paikallansa, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää; ja toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa, Jumalaansa.

And they arose to stand. And they read in the volume of the law of the Lord their God, four times in the day, and four times they confessed. And they adored the Lord their God.

4 Ja Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat suurella äänellä Herraa, Jumalaansa;

Then, upon the step of the Levites, Jeshua, and Bani, and Kadmiel, Shebaniah, Bunni, Sherebiah, Bani, and Chenani rose up. And they cried out in a great voice to the Lord their God.

5 ja leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kiitettäköön sinun kunniallista nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.

And the Levites, Jeshua and Kadmiel, Bunni, Hashabneiah, Sherebiah, Hodiah, Shebaniah, and Pethahiah said: “Rise up. Bless the Lord your God, from eternity even to eternity! And blessed be the exalted name of your glory, with all blessing and praise.

6 Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.

You yourself alone, O Lord, made heaven, and the heaven of the heavens, and all their host, the earth and all things that are in it, the seas and all things that are in them. And you gave life to all these things. And the host of heaven adores you.

7 Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet pois Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham.

You yourself, O Lord God, are the One who chose Abram. And you led him away from the fire of the Chaldeans, and you gave him the name Abraham.

8 Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi sinua kohtaan, ja niin sinä teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisillensä kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Ja lupauksesi sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas.

And you found his heart to be faithful before you. And you formed a covenant with him, so that you might give to him the land of the Canaanite, of the Hittite, and of the Amorite, and of the Perizzite, and of the Jebusite, and of the Girgashite, so that you might give it to his offspring. And you have fulfilled your words, for you are just.

9 Ja sinä näit meidän isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

And you saw the affliction of our fathers in Egypt. And you heard their outcry beside the Red Sea.

10 Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä rangaisten faraota ja kaikkia hänen palvelijoitansa ja kaikkea hänen maansa kansaa; sillä sinä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja sinä teit itsellesi nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on.

And you gave signs and portents to Pharaoh, and to all his servants, and to the people of his land. For you knew that they acted arrogantly against them. And you made a name for yourself, just as it is in this day.

11 Meren sinä halkaisit heidän edessänsä kahtia, niin että he kulkivat meren poikki kuivaa myöten; mutta heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, niinkuin kiven valtaviin vesiin.

And you divided the sea before them, and they crossed through the midst of the sea on dry land. But their pursuers you cast into the depths, like a stone into great waters.

12 Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava.

And in the pillar of cloud, you were their leader by day, and in the pillar of fire, by night, so that they might see the way along which they might advance.

13 Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.

You also descended to mount Sinai, and you spoke with them from heaven. And you gave them upright judgments, and the law of truth, and ceremonies, and good precepts.

14 Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.

You revealed to them your sanctified Sabbath, and you instructed them in commandments, and ceremonies, and the law, by the hand of Moses, your servant.

15 Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja sinä hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Ja sinä käskit heidän mennä ottamaan omaksensa maan, jonka sinä olit kättä kohottaen luvannut heille antaa.

You also gave them bread from heaven in their hunger, and you brought forth water from the rock for them in their thirst. And you said to them that they should enter and possess the land, over which you lifted up your hand so that you might give it to them.

16 Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä; he olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi.

Yet truly, they and our fathers acted arrogantly, and they hardened their necks, and they did not listen to your commandments.

17 He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekoja, jotka sinä olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt.

And they were not willing to hear, and they did not remember, your miracles which you had accomplished for them. And they hardened their necks, and they offered their head, so that they would return to their servitude, as if in contention. But you, a forgiving God, lenient and merciful, longsuffering and full of compassion, did not abandon them.

18 Vaikka he tekivät itsellensä valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka he paljon pilkkasivat Jumalaa,

Indeed, even when they had made for themselves a molten calf, and they had said, ‘This is your God, who led you away from Egypt!’ and had committed great blasphemies,

19 niin sinä suuressa laupeudessasi et kuitenkaan hyljännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotansa päivällä, johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä, valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava.

even so, in the multitude of your mercies, you did not send them away in the desert. The pillar of cloud did not withdraw from them by day, so that it might lead them on the way, nor the pillar of fire by night, so that it might show them the way along which they might advance.

20 Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustansa, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa.

And you gave them your good Spirit, so that he might teach them, and you did not withhold your manna from their mouth, and you gave them water in their thirst.

21 Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä mitään puuttunut, eivät heidän vaatteensa kuluneet, eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.

For forty years, you fed them in the desert, and nothing was lacking to them; their garments did not grow old, and their feet were not worn down.

22 Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia ja kansoja ja jaoit ne alue alueelta; ja he valloittivat Siihonin maan-Hesbonin kuninkaan maan-ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan.

And you gave them kingdoms and peoples, and you distributed to them by lot. And they possessed the land of Sihon, and the land of the king of Heshbon, and the land of Og, the king of Bashan.

23 Ja heidän lastensa luvun sinä teit paljoksi kuin taivaan tähdet, ja sinä veit heidät siihen maahan, josta olit antanut heidän isillensä lupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omaksensa.

And you multiplied their sons like the stars of heaven. And you led them into the land, about which you had said to their fathers that they would enter and possess it.

24 Ja lapset tulivat ja ottivat sen maan omaksensa, ja sinä nöyryytit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset, ja annoit nämä heidän käsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että sen maan kansat, niin että he tekivät näille, mitä tahtoivat.

And the sons arrived and possessed the land. And you humbled the inhabitants of the land, the Canaanites, before them. And you delivered them into their hands, with their kings, and the people of the land, so that they might do with them just as it was pleasing to them.

25 Ja he valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä päiviä sinun antimiesi runsaudessa.

And so they seized fortified cities and fat soil. And they possessed houses filled with all kinds of goods, cisterns made by others, vineyards, and olive groves, and fruit trees in abundance. And they ate and were satisfied. And they were fattened, and they abounded with delights from your great goodness.

26 Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät sinun lakisi selkänsä taa ja tappoivat sinun profeettasi, jotka heitä varoittivat palauttaakseen heidät sinun luoksesi; ja he pilkkasivat paljon Jumalaa.

But they provoked you to wrath, and they withdrew from you, and they cast your law behind their backs. And they killed your prophets, who contended with them so that they might return to you. And they committed great blasphemies.

27 Sentähden sinä annoit heidät heidän ahdistajainsa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajainsa käsistä.

And so you gave them into the hand of their enemies, and they afflicted them. And in the time of their tribulation, they cried out to you, and from heaven you heard them. And in accord with your great compassion, you gave to them saviors, who might save them from the hand of their enemies.

28 Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi. Silloin sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua, kuulit sinä taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.

But after they had rested, they turned back, so that they did evil in your sight. And you abandoned them to the hand of their enemies, and they possessed them. And they converted, and they cried out to you. And from heaven you heeded them, and you freed them many times, by your mercies.

29 Ja sinä varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan sinun lakiasi, mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet sinun käskyjäsi, vaan he rikkoivat sinun oikeutesi-se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä-mutta he käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja olivat niskureita eivätkä totelleet.

And you contended with them, so that they might return to your law. Yet truly, they acted in arrogance, and they did not listen to your commandments, and they sinned against your judgments, which, if a man does them, he shall live by them. And they withdrew from offering their shoulder, and they hardened their neck; neither would they listen.

30 Sinä kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettaisi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Niin sinä annoit heidät pakanallisten kansojen käsiin.

And you continued to forbear them for many years. And you contended with them by your Spirit, through the hand of your prophets. And they did not listen, and so you delivered them into the hand of the peoples of the lands.

31 Mutta sinä suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hyljännyt heitä; sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.

Yet in your very many mercies, you did not cause them to be consumed, nor did you abandon them. For you are a compassionate and lenient God.

32 Ja nyt, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden: älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa, joka on kohdannut meitä, meidän kuninkaitamme, päämiehiämme, pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko sinun kansaasi, Assurin kuningasten ajoista aina tähän päivään saakka.

Now therefore, our great God, strong and terrible, who keeps covenant and mercy, may you not avert your face from all the hardship that has found us, we and our kings, and our leaders, and our priests, and our prophets, and our fathers, and all the people, from the days of king Assur, even to this day.

33 Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut; sillä sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat.

For you are just, concerning all things that have overwhelmed us. For you have done truth, but we have acted impiously.

34 Meidän kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät ole seuranneet sinun lakiasi eivätkä tarkanneet sinun käskyjäsi ja säädöksiäsi, jotka sinä olit heille antanut.

Our kings, our leaders, our priests, and our fathers have not done your law, and they have not been attentive to your commandments and your testimonies, to which you have testified among them.

35 Ja vaikka he elivät omassa valtakunnassansa ja siinä antimien runsaudessa, jonka sinä olit heille antanut, ja avarassa ja lihavassa maassa, jonka sinä olit heille antanut, eivät he kuitenkaan palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistansa.

And they have not served you, in their kingdoms and with your many good things, which you gave to them, and in the very wide and fat land, which you delivered into their sight, nor did they return from their most wicked pursuits.

36 Katso, me olemme nyt orjia; siinä maassa, jonka sinä meidän isillemme annoit, että he söisivät sen hedelmiä ja antimia, siinä meidän täytyy orjina olla.

Behold, we ourselves this day are servants. And the land, which you gave to our fathers so that they might eat its bread and have its good things, we ourselves are servants within it.

37 Sen runsas sato tulee niille kuninkaille, jotka sinä meidän syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan; he vallitsevat meitä ja meidän karjaamme, niinkuin tahtovat, ja me olemme suuressa ahdistuksessa."

And its fruits are multiplied for the kings, whom you have set over us because of our sins. And they rule over our bodies, and over our cattle, according to their will. And we are in great tribulation.

38 "Kaiken tämän johdosta me teemme sitoumuksen ja kirjoitamme siihen nimemme; sinetöidyssä asiakirjassa ovat meidän päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet.

Therefore, concerning all of these things, we ourselves are forming and writing a covenant, and our leaders, our Levites, and our priests are signing it.”