Nehemian 5

1 Mutta rahvas ja heidän vaimonsa nostivat suuren huudon juutalaisia veljiänsä vastaan.

Então surgiu um grande grito do povo e de suas esposas contra seus irmãos, os judeus.

2 Muutamat sanoivat: "Meitä, meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa, että meillä olisi mitä syödä pysyäksemme hengissä."

Pois houve quem dissesse: “Nós, nossos filhos e nossas filhas, somos muitos”. Vamos buscar grãos, para que possamos comer e viver”.

3 Toiset sanoivat: "Peltomme, viinitarhamme ja talomme meidän täytyy pantata saadaksemme viljaa nälkäämme".

Houve também alguns que disseram: “Estamos hipotecando nossos campos, nossos vinhedos e nossas casas”. Vamos conseguir grãos, por causa da fome”.

4 Toiset sanoivat: "Meidän on täytynyt kuninkaan veroihin lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan.

Houve também alguns que disseram: “Pedimos dinheiro emprestado para a homenagem do rei, usando nossos campos e nossas vinhas como garantia”.

5 Ovathan meidän ruumiimme veljiemme ruumiitten veroiset ja lapsemme heidän lastensa veroiset; ja katso, kuitenkin meidän täytyy antaa poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo annettukin orjuuteen, emmekä me voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä."

Mas agora nossa carne é como a carne de nossos irmãos, nossos filhos como os filhos deles”. Eis que colocamos nossos filhos e nossas filhas em cativeiro para serem servos, e algumas de nossas filhas foram colocadas em cativeiro. Também não está em nosso poder ajudá-la, porque outros homens têm nossos campos e nossas vinhas”.

6 Kun minä kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet, vihastuin minä kovin.

Fiquei muito zangado quando ouvi seu grito e estas palavras.

7 Ja harkittuani mielessäni tätä asiaa minä nuhtelin ylimyksiä ja esimiehiä ja sanoin heille: "Tehän kiskotte korkoa, kukin veljeltänne". Sitten minä panin toimeen suuren kokouksen heitä vastaan.

Então me consultei comigo mesmo, e me confrontei com os nobres e os governantes, e lhes disse: “Vós exigis usura, todos de seu irmão”. Realizei uma grande assembléia contra eles.

8 Ja minä sanoin heille: "Me olemme, sen mukaan kuin olemme voineet, ostaneet vapaiksi juutalaisia veljiämme, jotka oli myyty pakanoille. Tekö nyt myytte veljiänne, ja täytyykö heidän myydä itsensä meille?" He olivat vaiti eivätkä voineet vastata mitään.

Eu lhes disse: “Nós, depois de nossa capacidade, resgatamos nossos irmãos, os judeus que foram vendidos às nações; e você até venderia seus irmãos, e eles deveriam ser vendidos a nós”? Então eles se calaram, e não encontraram uma palavra a dizer.

9 Ja minä sanoin: "Ette te siinä tee hyvin. Teidänhän tulisi vaeltaa meidän Jumalamme pelossa jo pakanain, meidän vihollistemme, häväistyksen tähden.

Também eu disse: “O que vocês fazem não é bom”. Você não deveria caminhar no temor de nosso Deus por causa da reprovação das nações, nossos inimigos?

10 Myöskin minä, minun veljeni ja palvelijani olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa; luopukaamme tästä saatavasta.

Eu também, meus irmãos e meus servos, lhes empresto dinheiro e grãos. Por favor, deixem-nos parar esta usura.

11 Luovuttakaa heille jo tänä päivänä heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa, ja luopukaa rahan korosta sekä viljasta, viinistä ja öljystä, jonka olette heille lainanneet."

Por favor, restituam-lhes, ainda hoje, seus campos, seus vinhedos, seus olivais e suas casas, também a centésima parte do dinheiro, do grão, do vinho novo e do azeite, que lhes cobram”.

12 He vastasivat: "Me luovutamme ne emmekä vaadi heiltä mitään; me teemme, niinkuin olet sanonut". Ja minä kutsuin papit ja vannotin heidät tekemään näin.

Então eles disseram: “Nós os restauraremos e não exigiremos nada deles”. Fá-lo-emos, mesmo como vocês dizem”. Então chamei os padres e fiz um juramento deles, que fariam de acordo com esta promessa.

13 Minä myös pudistin helmukseni ja sanoin: "Jokaisen, joka ei tätä sanaa täytä, pudistakoon Jumala näin pois hänen talostansa ja vaivannäkönsä hedelmistä; näin hän tulkoon pudistetuksi ja tyhjennetyksi". Ja koko seurakunta sanoi: "Amen", ja ylisti Herraa. Ja kansa teki, niinkuin oli sanottu.

Também sacudi meu colo e disse: “Que Deus sacuda cada homem de sua casa, e de seu trabalho, que não cumpre esta promessa; até mesmo que ele seja sacudido e esvaziado assim”. Toda a assembléia disse, “Amém”, e elogiou Yahweh. O povo fez de acordo com esta promessa.

14 Myöskään en minä eivätkä veljeni siitä päivästä asti, jona minut määrättiin olemaan heidän käskynhaltijanaan Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteen toiseen hallitusvuoteensa saakka, eli kahtenatoista vuotena, syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa.

Além disso, desde que fui nomeado governador deles na terra de Judá, desde o vigésimo ano até o trigésimo segundo ano de Artaxerxes o rei, ou seja, doze anos, eu e meus irmãos não comemos o pão do governador.

15 Sillä aikaisemmat käskynhaltijat, jotka olivat olleet ennen minua, olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä. Myöskin heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, sillä minä pelkäsin Jumalaa.

Mas os ex-governadores que foram antes de mim foram apoiados pelo povo, e deles tomaram pão e vinho, mais quarenta siclos de prata; sim, até seus servos governavam o povo, mas eu não o fiz, por causa do temor de Deus.

16 Myöskin kävin minä itse käsiksi tämän muurin tekoon. Ja me emme ostaneet mitään peltoa. Ja kaikki minun palvelijani olivat kokoontuneet sinne työhön.

Sim, eu também continuei no trabalho deste muro. Nós não compramos nenhuma terra. Todos os meus servos estavam ali reunidos para o trabalho.

17 Myös sata viisikymmentä miestä, juutalaisia ja esimiehiä, söi minun pöydässäni sekä ne, jotka ympärillämme olevista pakanakansoista tulivat meidän luoksemme.

Moreover estavam à minha mesa, dos judeus e dos governantes, cento e cinqüenta homens, além daqueles que vieram até nós de entre as nações que estavam ao nosso redor.

18 Ja mitä päivittäin valmistettiin ruuaksi, nimittäin härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja, se valmistettiin minun kustannuksellani; ja joka kymmenes päivä hankittiin kaikenlaisia viinejä viljalti. Mutta siitä huolimatta minä en vaatinut itselleni käskynhaltijalle tulevaa ruokaa, koska työ painoi raskaasti tätä kansaa.

Agora, o que estava preparado para um dia era um boi e seis ovelhas escolhidas. Também foram preparadas galinhas para mim, e uma vez em dez dias uma loja de todo tipo de vinho. No entanto, por tudo isso, eu não exigia o pagamento do governador, porque a escravidão era pesada para este povo.

19 Muista, Jumalani, minun hyväkseni kaikki, mitä minä olen tehnyt tämän kansan puolesta.

Lembre-se de mim, meu Deus, por todo o bem que tenho feito por este povo.