Nehemian 4
1 Kun Sanballat kuuli meidän rakentavan muuria, vihastui hän ja närkästyi kovin. Ja hän pilkkasi juutalaisia
Hateiteh, hettelah ao. Sanballat ni rapan pathoupnae akong a thai toteh, puenghoi a lungkhuek teh Judahnaw hah a dudam.
2 ja puhui veljilleen ja Samarian sotaväelle ja sanoi: "Mitä nuo viheliäiset juutalaiset tekevät? Jätetäänkö heidät omiin valtoihinsa? Tulevatko he uhraamaan? Saavatko he työnsä kohta valmiiksi? Voivatko he tehdä eläviksi poltetut kivet tuhkaläjissä?"
A hmaunawnghanaw hoi Samaria ransanaw e hmalah lawk a dei teh, hate Judahnaw a tha kaawm hoehnaw ni bangmaw a sak thai awh han vai. Khopui bout kangdue sak hane maw a noe awh vai, thuengnae bout sak hanelah vaimoe ka kang tangcoung e talungnaw songnawng um e rasa vaiteh bout pathoup awh han vaimoe telah a dei pouh.
3 Ja ammonilainen Tobia seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos hyppää sen päälle."
Ateng kaawm e Ammon tami Tobiah ni sak e rapannaw hah Asui ni mah luen sin pawiteh, ei ka rawm ca han atipouh.
4 Kuule, Jumalamme, kuinka halveksitut me olemme. Käännä heidän häpäisynsä heidän omaan päähänsä. Saata heidät ryöstetyiksi vankeuden maassa.
Oe ka Cathut na khenhaw! dudam e tami lah ka o awh. Kaimouh na pathoe e naw amamae lû dawk bawt naseh. Ahnimouh hai alouke ram buetbuet touh dawk yeiraipo van seh.
5 Älä peitä heidän rikkomustansa, älköönkä heidän syntiänsä pyyhittäkö pois sinun kasvojesi edestä, koska he ovat vihoittaneet sinut kohtelemalla noin rakentajia.
Lawkkamnae hah ramuk pouh hanh. A yonnae teh na hmalah roum sak hanh. Bangkongtetpawiteh, rapan kapathoupnaw hmalah nang lung na khuek sak awh.
6 Mutta me rakensimme muuria; ja koko muuri tuli valmiiksi puoleen korkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta työhön.
Hateiteh, kaimouh ni khopui rapan hah ka pathoup awh. Ka pathoup e taminaw teh a lungmanae a len dawkvah, khopui a tengpam hoi khopui rapan rasang tangawn totouh ka pacoung awh.
7 Mutta kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, niin että niiden aukot alkoivat täyttyä, vihastuivat he kovin.
Hat navah, Sanballat hoi Tobiah hoi Arab taminaw, Ammonnaw hoi Asdodnaw ni Jerusalem rapan te pou a pathoup awh tie kong a thai awh navah, puenghoi a lungkhuek awh.
8 Ja he kaikki tekivät liiton keskenään käydäksensä taisteluun Jerusalemia vastaan ja tehdäkseen siellä häiriötä.
Hahoi teh, Jerusalem tarantuk hane hoi runae poe hanelah a kâcai awh.
9 Niin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan, suojelemaan itseämme heiltä päivin ja öin.
Hateiteh, kaimouh ni Cathut koe ka ratoum awh teh, amom tangmin kâhat laipalah ramveng ka ta awh.
10 Mutta Juuda sanoi: "Taakankantajain voima raukeaa, ja soraa on ylen paljon; me emme jaksa rakentaa muuria".
Judahnaw ni thaw katawkkungnaw teh a tâwn poung awh toe. Songnawngnaw hai apap poung, rapan pathoup thai mahoeh toe ati awh.
11 Ja meidän vastustajamme sanoivat: "Ennenkuin he tietävät tai huomaavat, me tulemme heidän keskellensä ja tapamme heidät ja lopetamme työn".
Tarannaw ni hai ahnimanaw kâhruetcuet awh hoeh nah cei awh vaiteh, thawnaw raphoe pouh sei ati awh.
12 Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sanoivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: "Vetäytykää meidän luoksemme",
Ahnimae ateng kaawm e Judahnaw ni, tarannaw teh onae alouklouk lahoi tho awh vaiteh nangmouh na tuk awh han toe telah boutbout a dei awh.
13 silloin minä asetin kansan muurin taakse, alempiin ja suojattomiin paikkoihin, asetin heidät sukukunnittain asemiinsa miekkoineen, keihäineen ja jousineen.
Hatdawkvah, rapan e a hnukkhu lah, ka rahnoum e hmuen kathounge, hmuen dawk tahloi, tahroe, licung ka sin e taminaw hah a miphun lahoi thaw ka poe.
14 Ja katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: "Älkää peljätkö heitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta".
Ka thaw teh ka khet. Bawinaw, lawkcengkungnaw hoi alouke taminaw ka kaw teh, tarannaw taket awh hanh, kalenpounge hoi takikatho poung e Cathut pahnim laipalah, hmaunawnghanaw, canunaw, yunaw hoi imnaw karoumcalah o thai nahan tawk awh ka ti pouh.
15 Sitten kuin vihollisemme olivat kuulleet, että me olimme saaneet tietää asian ja että Jumala oli tehnyt heidän hankkeensa tyhjäksi, palasimme me kaikki takaisin muurille, itsekukin työhönsä.
Tarannaw ni a noe awh e naw hah Cathut ni a raphoe pouh tie na panue sak e ka panue awh toteh, rapan pathoup hanelah mae hmuen koe lengkaleng ka ban awh teh ka tawk awh.
16 Siitä päivästä alkaen teki toinen puoli minun palvelijoitani työtä, ja toinen puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla; ja päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana,
Hahoi teh, tangawn ni thaw a tawk awh, tangawn ni tahroe bahling, sumangkinaw a patuep awh. Hahoi lawkcengkungnaw teh Judah imthung e a hnuklah ao awh.
17 jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihästä.
Rapan pathoup nahanlah hno kaphawtnaw ni hai kutvang hoi thaw tawk awh teh, kutvang hoi senehmaica a patuep awh.
18 Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidän rakentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni.
Kapathoupkungnaw ni tahloi hah a keng dawk a neng laihoi a tawk awh. Mongka kauengnaw teh ka teng vah, a kangdue awh.
19 Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: "Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme.
Thaw a len poung teh akawpoung dawkvah, rapan e a van vah buet touh hoi buet touh kâhlat poung lah ka tawk awh.
20 Missä kuulette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme."
Hatdawkvah, mongka lawk na thai awh toteh, alouklouk lahoi kai koe na tho awh vaiteh, maimae Cathut ni taran na tuk pouh han telah, bawinaw, lawkcengkungnaw hoi alouke taminaw koe ka dei pouh.
21 Näin me siis teimme työtä, ja toinen puoli väkeä oli asestettuna keihäillä päivänkoitosta siihen asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin.
Hottelah thaw teh ka tawk awh. tami tangawn ni khodai hoi e tangmin Âsi kamnue totouh senehmaica a patuep awh.
22 Siihen aikaan minä myös sanoin kansalle: "Kukin jääköön palvelijoineen yöksi Jerusalemiin, että he olisivat meidän apunamme yöllä vartioimassa ja päivällä työssä".
Hahoi kai ni, taminaw pueng tangmin teh Jerusalem kho thung vah ip awh. Khodai vah thaw tawk awh vaiteh, karum vah kâletta lahoi ramveng ratawng awh han telah taminaw koe ka dei pouh.
23 Emmekä me, en minä, eivät minun veljeni ja palvelijani eivätkä ne vartijat, jotka minua seurasivat, riisuneet vaatteitamme. Kullakin keihäs ja vettä.
Hahoi, ka nawnghanaw thoseh, ka sannaw thoseh, ka hnukkâbangnaw thoseh, amamae khohna rading laipalah, ka o awh.
