Matteuksen 9
1 Ja hän astui venheeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa.
Xuning bilǝn u kemigǝ qüxüp dengizdin ɵtüp, ɵzi turƣan xǝⱨǝrgǝ ⱪaytip kǝldi.
2 Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".
Wǝ mana, kixilǝr zǝmbilgǝ yatⱪuzulƣan bir palǝqni uning aldiƣa elip kǝldi. Əysa ularning ixǝnqini kɵrüp ⱨeliⱪi palǝqkǝ: — Oƣlum, yürǝklik bol, gunaⱨliring kǝqürüm ⱪilindi, — dedi.
3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".
Andin mana, Tǝwrat ustazliridin bǝziliri kɵnglidǝ: «Bu adǝm kupurluⱪ ⱪiliwatidu!» dǝp oylidi.
4 Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
Ularning kɵnglidǝ nemǝ oylawatⱪanliⱪini bilgǝn Əysa ularƣa: — Nemǝ üqün kɵnglünglarda rǝzil oylarda bolisilǝr?
5 Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
«Gunaⱨliring kǝqürüm ⱪilindi» deyix asanmu yaki «Ornungdin tur, mang!» deyixmu? — dedi wǝ yǝnǝ ularƣa: —
6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-"nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
Əmma ⱨazir silǝrning Insan’oƣlining yǝr yüzidǝ gunaⱨlarni kǝqürüm ⱪilix ⱨoⱪuⱪiƣa igǝ ikǝnlikini bilixinglar üqün, — u palǝq kesǝlgǝ: — Ornungdin tur, orun-kɵrpǝngni yiƣixturup ɵyünggǝ ⱪayt, — dedi.
7 Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.
Ⱨeliⱪi adǝm ornidin turup ɵyigǝ ⱪaytti.
8 Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.
Buni kɵrgǝn top-top adǝmlǝr ⱪorⱪuxup, insanlarƣa bundaⱪ ⱨoⱪuⱪni bǝrgǝn Hudani uluƣlaxti.
9 Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.
Əysa u yǝrdin qiⱪip aldiƣa ketiwetip, baj yiƣidiƣan orunda olturƣan, Matta isimlik bir [bajgirni] kɵrdi. U uningƣa: — Manga ǝgǝxkin! — dedi. Wǝ Matta ornidin turup, uningƣa ǝgǝxti.
10 Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
Wǝ xundaⱪ boldiki, Əysa [Mattaning] ɵyidǝ meⱨman bolup dastihanda olturƣanda, nurƣun bajgirlar wǝ gunaⱨkarlarmu kirip, Əysa wǝ uning muhlisliri bilǝn ⱨǝmdastihan boldi.
11 Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?"
Buni kɵrgǝn Pǝrisiylǝr uning muhlisliriƣa: — Ustazinglar nemixⱪa bajgir wǝ gunaⱨkarlar bilǝn bir dastihanda yǝp-iqip olturidu?! — dedi.
12 Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Bu gǝpni angliƣan Əysa: — Saƣlam adǝmlǝr ǝmǝs, bǝlki bimarlar tewipⱪa moⱨtajdur.
13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
Silǝr berip [muⱪǝddǝs yazmilardiki]: «Izdǝydiƣinim ⱪurbanliⱪlar ǝmǝs, bǝlki rǝⱨim-xǝpⱪǝt» deyilgǝn xu sɵzning mǝnisini ɵgininglar; qünki mǝn ⱨǝⱪⱪaniylarni ǝmǝs, bǝlki gunaⱨkarlarni qaⱪirƣili kǝldim, dedi.
14 Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"
Xu waⱪitlarda, Yǝⱨya [pǝyƣǝmbǝrning] muhlisliri Əysaning yeniƣa kelip uningƣa: — Nemixⱪa biz wǝ Pǝrisiylǝr pat-pat roza tutimiz, lekin sizning muhlisliringiz tutmaydu? — dǝp soraxti.
15 Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.
Əysa jawabǝn: — Toyi boluwatⱪan yigit tehi toyda ⱨǝmdastihan oltuƣan qaƣda, toy meⱨmanliri ⱨaza tutup oltursa ⱪandaⱪ bolidu!? Əmma xu künlǝr keliduki, yigit ulardin elip ketilidu, ular xu kündǝ roza tutidu.
16 Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
Ⱨeqkim kona kɵnglǝkkǝ yengi rǝhttin yamaⱪ salmaydu. Undaⱪ ⱪilsa, yengi yamaⱪ [kirixip], kiyimni tartip yirtiwetidu. Nǝtijidǝ, yirtiⱪ tehimu yoƣinap ketidu.
17 Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät."
Xuningdǝk, ⱨeqkim yengi xarabni kona tulumlarƣa ⱪaqilimaydu. Əgǝr undaⱪ ⱪilsa, [xarabning eqixi bilǝn] tulumlar yerilip ketidu-dǝ, xarabmu tɵkülüp ketidu ⱨǝm tulumlarmu kardin qiⱪidu. Xuning üqün kixilǝr yengi xarabni yengi tulumlarƣa ⱪaqilaydu; xundaⱪ ⱪilƣanda, ⱨǝr ikkilisi saⱪlinip ⱪalidu.
18 Kun hän tätä heille puhui, niin katso, eräs päämies tuli ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Minun tyttäreni kuoli juuri ikään, mutta tule ja pane kätesi hänen päällensä, niin hän virkoaa eloon".
U [Yǝⱨyaning muhlisliriƣa] bu sɵzlǝrni ⱪiliwatⱪan waⱪtida, mana bir ⱨɵkümdar kelip, uning aldiƣa bax urup: — Mening ⱪizim ⱨazirla ɵlüp kǝtti; ǝmma siz berip uningƣa ⱪolingizni tǝgküzüp ⱪoysingiz, u tirilidu, dedi.
19 Niin Jeesus nousi ja seurasi häntä opetuslapsinensa.
Əysa ornidin turup, muhlisliri bilǝn billǝ uning kǝynidin mangdi.
20 Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua.
Wǝ mana, yolda hun tǝwrǝx kesiligǝ giriptar bolƣiniƣa on ikki yil bolƣan bir ayal Əysaning arⱪisidin kelip, uning tonining pexini silidi.
21 Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi".
Qünki u iqidǝ «Uning tonini silisamla, qoⱪum saⱪiyip ketimǝn» dǝp oyliƣanidi.
22 Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.
Əmma Əysa kǝynigǝ burulup, uni kɵrüp: — Ⱪizim, yürǝklik bol, ixǝnqing seni saⱪaytti! dedi. Xuning bilǝn u ayal xu saǝttǝ saⱪaydi.
23 Ja kun Jeesus tuli päämiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon,
Əmdi Əysa ⱨeliⱪi ⱨɵkümdarning ɵyigǝ kirgǝndǝ, nǝy qeliwatⱪan wǝ ⱨaza tutup waysawatⱪan kixilǝr topini kɵrüp,
24 sanoi hän: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat häntä.
ularƣa: — Qiⱪip ketinglar, bu ⱪiz ɵlmidi, bǝlki uhlawatidu, dedi. [Xuni anglap] kɵpqilik uni mǝshirǝ ⱪildi.
25 Mutta kun väkijoukko oli ajettu ulos, meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi.
Kixilǝr qiⱪiriwetilgǝndin keyin, u ⱪizning yeniƣa kirip, uning ⱪolini tutiwidi, ⱪiz ornidin turdi.
26 Ja sanoma tästä levisi koko siihen maahan.
Bu toƣrisidiki hǝwǝr pütün yurtta pur kǝtti.
27 Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä".
Əysa u yǝrdin qiⱪⱪanda, ikki ⱪariƣu uning kǝynidin kelip: — I Dawutning oƣli, bizgǝ rǝⱨim ⱪilƣaysiz! — dǝp nida ⱪilixti.
28 Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra".
U ɵygǝ kirgǝndin keyin, xu ikki ⱪariƣu uning aldiƣa kǝldi. Əysa ulardin: — Silǝr mening bu ixⱪa ⱪadir ikǝnlikimgǝ ixinǝmsilǝr? — dǝp soridi. — I Rǝbbim, ixinimiz, — dǝp jawab bǝrdi ular.
29 Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan".
U ⱪolini ularning kɵzlirigǝ tǝgküzüp turup: — Ixǝnqinglar boyiqǝ bolsun! dewidi,
30 Ja heidän silmänsä aukenivat. Ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää".
Ularning kɵzliri eqildi. Əysa ularƣa: Bu ixni ⱨeqkimgǝ eytmanglar! dǝp ⱪattiⱪ tapilidi.
31 Mutta he menivät pois ja levittivät sanomaa hänestä koko siihen maahan.
Lekin ular u yǝrdin qiⱪipla, uning nam-xɵⱨritini pütkül yurtⱪa yeyiwǝtti.
32 Ja katso, näiden lähdettyä tuotiin hänen tykönsä mykkä mies, joka oli riivattu.
Ular qiⱪip ketiwatⱪanda, kixilǝr jin qaplaxⱪan bir gaqini uning aldiƣa elip kǝldi.
33 Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykkä puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "Tällaista ei ole Israelissa ikinä nähty".
Uningƣa qaplaxⱪan jinning ⱨǝydilixi bilǝnla, ⱨeliⱪi adǝm zuwanƣa kǝldi. Halayiⱪ intayin ⱨǝyranuⱨǝs bolup: — Bundaⱪ ix Israilda zadi kɵrülüp baⱪmiƣan, — deyixti.
34 Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia".
Lekin Pǝrisiylǝr: — U jinlarni jinlarning ǝmirigǝ tayinip ⱪoƣlaydikǝn, deyixti.
35 Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
Wǝ Əysa barliⱪ xǝⱨǝr wǝ yeza-ⱪixlaⱪlarni kezip, ularning sinagoglirida tǝlim berip, ǝrx padixaⱨliⱪidiki hux hǝwǝrni jakarlidi wǝ ⱨǝrhil kesǝllǝrni wǝ ⱨǝrhil meyip-ajizlarni saⱪaytti.
36 Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Lekin u top-top adǝmlǝrni kɵrüp ularƣa iq aƣritti, qünki ular harlinip padiqisiz ⱪoy padiliridǝk panaⱨsiz idi.
37 Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Xuning bilǝn u muhlisliriƣa: — Ⱨosul dǝrwǝⱪǝ kɵp ikǝn, biraⱪ [ⱨosul elix üqün] ixlǝydiƣanlar az ikǝn.
38 Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."
Xunga ⱨosulning Igisidin, Ɵz ⱨosulingni yiƣiwelixⱪa ixlǝmqilǝrni jiddiy ǝwǝtkǝysǝn, dǝp tilǝnglar, — dedi.
