Matteuksen 22
1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
I odpovídaje Ježíš, mluvil jim opět v podobenstvích, řka:
2 "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
Podobno jest království nebeské člověku králi, kterýž učinil svadbu synu svému.
3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
I poslal služebníky své, aby povolali pozvaných na svadbu; a oni nechtěli přijíti.
4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
Opět poslal jiné služebníky, řka: Povězte pozvaným: Aj, oběd můj připravil jsem, volové moji a krmný dobytek zbit jest, a všecko hotovo. Pojďtež na svadbu.
5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
Ale oni nedbavše na to, odešli, jiný do vsi své a jiný po kupectví svém.
6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
Jiní pak zjímavše služebníky jeho a posměch jim učinivše, zmordovali.
7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
A uslyšav to král, rozhněval se; a poslav vojska svá, zhubil vražedníky ty a město jejich zapálil.
8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
Tedy řekl služebníkům svým: Svadba zajisté hotova jest, ale ti, kteříž pozváni byli, nebyli hodni.
9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
Protož jděte na rozcestí, a kteréžkoli naleznete, zovtež na svadbu.
10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
I vyšedše služebníci ti na cesty, shromáždili všecky, kteréžkoli nalezli, zlé i dobré. A naplněna jest svadba hodovníky.
11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
Tedy všed král, aby pohleděl na hodovníky, uzřel tam člověka neoděného rouchem svadebním.
12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
I řekl jemu: Příteli, kteraks ty sem všel, nemaje roucha svadebního? A on oněměl.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Tedy řekl král služebníkům: Svížíce ruce jeho i nohy, vezměte ho, a uvrztež jej do temností zevnitřních. Tamť bude pláč a škřipení zubů.
14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Nebo mnoho jest povolaných, ale málo vyvolených.
15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
Tedy odšedše farizeové, radili se, jak by polapili jej v řeči.
16 Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
I poslali k němu učedlníky své s herodiány, řkouce: Mistře, víme, že pravdomluvný jsi a cestě Boží v pravdě učíš a nedbáš na žádného; nebo nepatříš na osobu lidskou.
17 Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
Protož pověz nám, co se tobě zdá: Sluší-li daň dáti císaři, čili nic?
18 Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
Znaje pak Ježíš zlost jejich, řekl: Co mne pokoušíte, pokrytci?
19 Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
Ukažte mi peníz daně. A oni podali mu peníze.
20 Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"
I řekl jim: Èí jest tento obraz a svrchu napsání?
21 He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
Řekli mu: Císařův. Tedy dí jim: Dejtež, co jest císařova, císaři, a co jest Božího, Bohu.
22 Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.
To uslyšavše, divili se, a opustivše jej, odešli.
23 Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
V ten den přišli k němu saduceové, kteříž praví, že není z mrtvých vstání. I otázali se ho,
24 sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.
Řkouce: Mistře, Mojžíš pověděl: Umřel-li by kdo, nemaje dětí, aby bratr jeho právem švagrovství pojal ženu jeho a vzbudil símě bratru svému.
25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.
I bylo u nás sedm bratrů. První pojav ženu, umřel, a nemaje semene, zůstavil ženu svou bratru svému.
26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
Takž podobně i druhý, i třetí, až do sedmého.
27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
Nejposléze pak po všech umřela i žena.
28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."
Protož při vzkříšení kterého z těch sedmi bude žena? Nebo všickni ji měli.
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
I odpověděv Ježíš, řekl jim: Bloudíte, neznajíce Písem ani moci Boží.
30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.
Však při vzkříšení ani se nebudou ženiti ani vdávati, ale budou jako andělé Boží v nebi.
31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
O vzkříšení pak mrtvých zdaliž jste nečtli, co jest vám povědíno od Boha, kterýž takto dí:
32 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
Já jsem Bůh Abrahamův a Bůh Izákův a Bůh Jákobův; a Bůhť není Bůh mrtvých, ale živých.
33 Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.
A slyševše to zástupové, divili se učení jeho.
34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
Farizeové pak uslyšavše, že by k mlčení přivedl saducejské, sešli se v jedno.
35 ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
I otázal se ho jeden z nich zákoník nějaký, pokoušeje ho, a řka:
36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
Mistře, které jest přikázání veliké v Zákoně?
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
I řekl mu Ježíš: Milovati budeš Pána Boha svého z celého srdce svého a ze vší duše své a ze vší mysli své.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
To jest přední a veliké přikázání.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Druhé pak jest podobné tomu: Milovati budeš bližního svého jako sebe samého.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Na těch dvou přikázáních všecken Zákon záleží i Proroci.
41 Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
A když se sešli farizeové, otázal se jich Ježíš,
42 sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".
Řka: Co se vám zdá o Kristu? Èí jest syn? Řkou jemu: Davidův.
43 Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:
Dí jim: Kterakž pak David v Duchu nazývá ho Pánem, řka:
44 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
Řekl Pán Pánu mému: Seď na pravici mé, dokavadž nepodložím nepřátel tvých, aby byli za podnože noh tvých?
45 Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"
Poněvadž tedy David Pánem ho nazývá, i kterakž syn jeho jest?
46 Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.
A nižádný nemohl jemu odpovědíti slova, aniž se odvážil kdo více od toho dne jeho se nač tázati.
