Matteuksen 14
1 Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.
ANNIK' Herod tetrarch okhtsĭm'attomĕsts Jesus otap'ĭstutsipists,
2 Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".
Ki an'ĭstsiuax otap'otomokix am'omauk John Baptist; enio'sĭnni mat'sipuau; ŭn'nikaie ŭkkŭk'umapotŭksists itap'ĭtutsimĕsts.
3 Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden.
Herod ŭkai'eĕniuaie John, ki aiĭs'ksipĭstsiuaie, ki itsok'iuaie osto'iaie Herodias, us Philip otokeman'ĭnaai.
4 Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä".
Tŭk'ka John an'ĭstsiuaie matŏkhsiu'ats kŏk'otoŏssi.
5 Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.
Ki otai'aksenitossaie, stun'nuyiuax matap' pix, tŭk'ka ĭsksĭnnu'yiuaxauaie prophet.
6 Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;
Ki otai'totstsĭssi Herod otsit'sipokaiipi, Herodias otŭn'ni itŭt'sikipiu, ki itsŭp'ĭstutuyiuaie Herod.
7 sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi.
Itsiksĭs'toatsiuaie atoŭn'ĭssĭnni mŏk'ittokotossaie otan'ĭstopiaie.
8 Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää".
Ki oksĭs'tsi otsĭs'tok, ki an'iu, John Baptist otokŏn' ĭstsŭp'potoat omŭk'okos ki annom' ĭstoko'kit.
9 Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.
Ki omŭx'ina itsĭk'oketŭkkiu: ki otŭtoanĭs'si ki otopokau'yemix, ŭn'nikaie itani'u mŏk'okotŏsaie.
10 Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa.
Ki itŭp'skŏkiu, ki itsi'kawkokĭtsiauaie John itsĭpsts'okiawpiaie.
11 Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen.
Ki otokŏn'itsipuk'sipĭppotopaie, omŭk'okos itsŭp'potopaie, ki ikotauai'e ake'kuŭn: ki ito'tsĭppotuyiuaie oksĭs'tsi.
12 Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle.
Ki otŭs'ksĭnĭmatsax itoto'iau ki mat'sĭmiau mostŭm' i, ki ai'akotomiau, ki i'tappoiau ki itŭnĭs'tsiiau Jesus.
13 Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.
Jesus otokh'tsĭmsi, itsĭs'tŭpaatomaie akli'iosatsĭs itsui'akhiosiu, ki ksĭs'tapsksŏkkum itŭpanĭstappo'aie: ki matap'pix otokh'tsĭsau itsiksiuopokiuo'iauaie, otakap'ioyimoauĕsts sŭx'iau.
14 Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.
Ki Jesus itopĭtsĭssa'atomaie, ki nan'nuyiuax akai'tappix, ki kaiĭm'iuax, ki ikut'tutuyiuax otai'oktokosimoauax.
15 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa".
Ki otai'ĭstŭkkŏpsi, otŭs'ksĭnĭmatsax otsitota'akax, ki an'ĭstsiauaie, annom' ksĭs'tapsksŏkkumasiu, ki au'mŭtŭputŭkku; o'tappiisĭnna ŭnnĭstŭps'skos, mŏk'ittapposi akap'ioyĭsts, mŏk'opumattosi aau'ŏsĭn.
16 Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä".
Ki Jesus an'ĭstsiuax, matokuiĭstapu'iauats; kotok' mŏks'auattopiau.
17 He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa".
Ki an'ĭstsiauaie, annom' nitsinan'anĭsts nĭsittu'yi ke'tanĭsts ki na'tokŭmi mammix'.
18 Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle".
An'iu, puk'sipĭppotokikau.
19 Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
Ki an'ĭstsiuax kŏnai'tappix mŏk'opasax mattu'yikui; ki mat'sĭmĕsts nĭsittu'yĭsts ke'tanĭsts ki na'tokŭmi mam mix', ki, otspisŭp'si itatsĭm'etsĭmĕsts, ki itau'minotsimĕsts; ki ikotsiu'ax otŭs'ksĭnĭmatsax ke'tanists, ki otŭs'ksĭnĭmatsax ikotsiu'ăsts o'tappiisĭnna.
20 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.
Ki ikŏnau'yiau, ki itoku'yiau: ki mat'sĭmĕsts iau pi'nikĕsts itstsi'ĭsts na'tsikoputtuyi ĭsksĭmmatŭk'iĭssokaiĭsts.
21 Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.
Ki aiiniks'ĭsk au'yixk nĭsitsi' omŭk'sikepĭppix nĭn'ax, ki akex, ki pokax'.
22 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
Ki Jesus eikak'imatsiuax otŭs'ksĭnĭnatsax mŏkĭt'sŭppopĭsax akh'iosatsĭs, mŏkotom'apŭmmosax, otsakiaiĭs'tŭpskoŏsaie tappiisĭn'na.
23 Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.
Ki otsĭs'tŭpskoŏsax otappiisĭn'nă, itsitamĭsso' nitum'mo mŏkatsimoiikasi; ki otau'tŭkkussi itsĭttau'piu.
24 Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
Ki akli'iosatsĭs ai'itŭtsikioo, ki ipawkh'paikimskawp: tŭk'ka, umut'totsŭppopi.
25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.
Ki nĭssoo'yi ĭskska'tŭksĭnni koku'yi Jesus itsitappo'ax, omŭk'sikĭmi itokh'itauauŏkau.
26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.
Ki otŭs'ksĭnimatsax otsĭnno'ossauaie umuttokhitauau'okani omŭk'sikimi, ap'aitsitaiau, ki an'iau, Sta'awina; ki oko'pusuai itokum'iau.
27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
Ki Jesus kaiĭp'sĭtsĭpsatsiuax, ki an'iu, Ŏkh'sitŭkkik; nitam'i; Piniko'puk.
28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten".
Ki Peter nokŭt'anĭstsiuaie, Nin'a kŭm'ămieniki ani'kit ksĕsto'a nŏk'itotosi nŏk'itsitŭpauauŏkasi omŭk'sikĭmi.
29 Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
Ki an'iu, Puk'siput. Ki Peter otĭnnĭsa'atossi akh'iosatsis, itokh'itauauŏkau omŭk'sikĭmi mŏk'ittapposi Jesus.
30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".
Ki otsĭnĭs'si eik'sopuyi, itsiko'pum: ki otaumutŭp'sŭppopiisi omŭk'sikĭmi ita'sainiepuyiu, ki au'aniu Nin'a, Kŏmotse'piokit.
31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"
Ki Jesus itŭp'sauksikĭns'tsakiuaie ki itsĕn'iuaie, ki an'ĭstsiuaie, ksĕsto'a enŭkaumai'tŭkkiua, kumauk'saietŭkkiks?
32 Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.
Otsito'tosau akh'iosatsis, itsiksĭst'sopu.
33 Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika".
Anniks'isk itsŭp'popixk akh'iosatsĭs itoto'iauaie ki atsĭmmĭm'miauaie ki an'iaiu, E'mŭmi kitam'i Ap'istotok'iuă okku'i.
34 Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.
Ki otau'pŭmmossau, itoto'iau Gennesaret ĭstau'ŏssĭni.
35 Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat.
Ki annim' ĭstsĭn'ax, ots'ksĭnuoŏssau, itŭp'skŭkiau kŏnŭs'ksŏkkum sa'akapotsi, ki itotsĭp'iauaie ikŏnai'oktokosix:
36 Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.
Ki au'kŏmŏnĭstsiauaie (Jesus) mŏkskaks'ĭxenĭsax oso'kŏsĭm itssaiin'ikaists: ki manĭsts'eipi kaien'ĭmĭx ŭn'nineetsĭmi sokap'okuttotoax.
