Markuksen 7
1 Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa.
Then came together to him the Pharisees, and certain of the scribes, who came from Jerusalem.
2 Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä, käsillä.
And when they saw some of his disciples eating bread with defiled (that is to say with unwashed) hands, they found fault.
3 Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,
For the Pharisees, and all the Jews, except they wash [their] hands often eat not, holding the tradition of the elders.
4 ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä.
And [when they come] from the market, except they wash, they eat not. And many other things there are, which they have received to hold, [as] the washing of cups, and pots, and of brazen vessels, and tables.
5 Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"
Then the Pharisees and scribes asked him, Why walk not thy disciples according to the tradition of the elders, but eat bread with unwashed hands?
6 Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
He answered and said to them, Well hath Isaiah prophesied concerning you hypocrites, as it is written, This people honoreth me with [their] lips, but their heart is far from me.
7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.
But, in vain do they worship me, teaching [for] doctrines the commandments of men.
8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä."
For laying aside the commandment of God, ye hold the tradition of men, [as] the washing of pots and cups: and many other such like things ye do.
9 Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.
And he said to them, Full well ye reject the commandment of God, that ye may keep your own tradition,
10 Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
For Moses said, Honor thy father and thy mother; and, Whoever curseth father or mother, let him die the death:
11 Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' -se on uhrilahja--
But ye say, If a man shall say to his father or mother, [It is] Corban, that is to say, a gift, by whatever thou mightest be profited by me; [he shall be free].
12 ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.
And ye suffer him no more to do aught for his father or his mother;
13 Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette."
Making the word of God of no effect through your traditions, which ye have delivered: and many such like things ye do.
14 Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa minua kaikki ja ymmärtäkää:
And when he had called all the people [to him], he said to them, Hearken to me every one [of you], and understand.
15 ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
There is nothing from without a man, that entering into him, can defile him: but the things which come out of him, those are they that defile the man.
16 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."
If any man hath ears to hear, let him hear.
17 Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta.
And when he had entered into the house from the people, his disciples asked him concerning the parable.
18 Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa?
And he saith to them, Are ye so void of understanding also? Do ye not perceive, that whatever thing from without entereth into the man, [it] cannot defile him.
19 Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.
Because it entereth not into his heart, but into the belly, and goeth out into the draught, purging all kinds of food.
20 Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
And he said, That which cometh out of the man, that defileth the man.
21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
For from within, out of the heart of men, proceed evil thoughts, adulteries, fornications, murders,
22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
Thefts, covetousness, wickedness, deceit, lasciviousness, an evil eye, blasphemy, pride, foolishness;
23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
All these evil things come from within, and defile the man.
24 Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla salassa,
And from thence he arose, and went into the borders of Tyre and Sidon, and entered into a house, and would have no man know [it]: but he could not be hid.
25 vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen.
For a certain woman, whose young daughter had an unclean spirit, heard of him, and came and fell at his feet:
26 Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään.
(The woman was a Greek, a Syrophenician by nation, ) and she besought him that he would cast forth the demon out of her daughter.
27 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
But Jesus said to her, Let the children first be satisfied: for it is not meet to take the children's bread, and to cast [it] to the dogs.
28 Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin pöydän alla lasten muruja".
And she answered and said to him, Yes, Lord: yet the dogs under the table eat of the children's crums.
29 Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on lähtenyt sinun tyttärestäsi".
And he said to her, For this saying, depart; the demon is gone out of thy daughter.
30 Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen hänestä.
And when she had come to her house, she found the demon had gone out, and her daughter laid upon the bed.
31 Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse.
And again, departing from the borders of Tyre and Sidon, he came to the sea of Galilee, through the midst of the borders of Decapolis.
32 Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen.
And they bring to him one that was deaf, and had an impediment in his speech; and they beseech him to put his hand upon him.
33 Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä
And he took him aside from the multitude, and put his fingers into his ears, and he spit, and touched his tongue.
34 ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene.
And looking up to heaven, he sighed, and saith to him, Effatha, that is, Be opened.
35 Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.
And immediately his ears were opened, and the string of his tongue was loosed, and he spoke plain.
36 Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.
And he charged them that they should tell no man: but the more he charged them; so much the more a great deal they published [it];
37 Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".
And were beyond measure astonished, saying, He hath done all things well; he maketh both the deaf to hear, and the dumb to speak.
