Markuksen 6
1 Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
Then He went out from there and came to His hometown, and His disciples followed Him.
2 Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?
And when the Sabbath came He began to teach in the synagogue. And many who heard were astonished, saying: “Where did this man get these things? What wisdom is this that is given to him? Such mighty works are being performed by his hands!
3 Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
Isn't this the carpenter, the son of Mary, and brother of James, Joses, Judas and Simon? And aren't his sisters here with us?” So they took offense at Him.
4 Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
But Jesus said to them, “A prophet is not without honor, except in his hometown, among his relatives, even in his own house.”
5 Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
He could do no mighty work there, except that He laid His hands on a few sick people and healed them.
6 Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.
And He marveled at their unbelief. Then He went about the villages in a circuit, teaching.
7 Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
Then He summoned the twelve and began to send them out, two by two, giving them authority over the unclean spirits as He did so.
8 Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
And He commanded them to take nothing for the road, except just a staff—no knapsack, no bread, no coin in the belt—
9 He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".
but to wear sandals, and not put on two tunics.
10 Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.
And He said to them: “Whenever you enter a house, stay there until you depart from that place.
11 Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille."
And whoever will not receive you nor hear you, as you depart from there, shake off the dust that is under your feet as a testimony against them. Assuredly I say to you, it will be more tolerable for Sodom and Gomorrah on Judgment Day than for that city.”
12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
So they went out and started preaching that people should repent,
13 Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
and they were casting out many demons, and anointing with oil and healing many who were sick.
14 Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".
Now King Herod heard of Him, because His name had become well known, and he said, “John the Baptizer has been raised from the dead, and that is why the powers are at work in him.”
15 Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".
Others said, “He is Elijah.” Still others said, “He is a prophet like one of the prophets.”
16 Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".
But when Herod heard, he said: “This is John, whom I beheaded; he has been raised from the dead!”
17 Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,
You see, Herod himself had ordered John arrested, and bound him in prison, on account of Herodias, his brother Philip's wife; because he had married her
18 ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".
—John had kept saying to Herod, “It isn't lawful for you to have your brother's wife.”
19 Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.
So Herodias nursed a grudge against him and wanted to kill him; but she couldn't,
20 Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.
because Herod feared John and protected him, knowing him to be a just and holy man. And consulting him he would do many things; indeed, he would hear him with pleasure.
21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.
Then an opportune day came when on his birthday Herod gave a banquet for his courtiers, the military commanders, and the chief men of Galilee.
22 Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".
When the daughter of Herodias herself came in and danced, and pleased Herod and those reclining with him, the king said to the girl, “Ask me whatever you want, and I will give it to you.”
23 Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".
He even swore to her, “Whatever you may ask me I will give you, up to half of my kingdom!”
24 Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".
So she went out and said to her mother, “What shall I ask?” And she said, “The head of John the Baptist!”
25 Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".
Hurrying in directly to the king she requested, saying, “I want you to give me right now the head of John the Baptist on a platter!”
26 Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.
Though the king became very sorry, because of his oaths and of his guests he did not want to refuse her.
27 Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.
Immediately the king sent an executioner and commanded the head to be brought. So he went and beheaded him in the prison,
28 Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.
brought the head on a platter, and gave it to the girl; and the girl gave it to her mother.
29 Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
Upon hearing of it, his disciples came, removed the corpse and placed it in a tomb.
30 Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
Then the apostles gathered to Jesus and reported all to Him, both what they had done and what they had taught.
31 Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
Because so many were coming and going that they did not even have leisure to eat, He said to them, “Come aside by yourselves to a deserted place and rest awhile.”
32 Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
So they went away in the boat by themselves to a deserted place.
33 Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
But many saw them going and recognized them, and they ran there on foot from all the towns and arrived before them, and came together to Him.
34 Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
Well upon disembarking Jesus saw a large crowd and was moved with compassion for them, because they were like sheep without a shepherd, and He began to teach them many things.
35 Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;
When it was late in the day, His disciples came to Him and said: “This is a deserted place, and the hour is already late.
36 laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
Send them away so they may go to the surrounding farms and villages and buy themselves bread; for they have nothing to eat.”
37 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
But in reply He said to them, “You feed them!” They say to Him, “Shall we go and buy two hundred denarii worth of bread and feed them?”
38 Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".
So He says to them: “How many loaves do you have? Go and see.” When they knew they said, “Five, and two fish.”
39 Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
Then He directed them all to recline in groups on the green grass.
40 Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
So they reclined in ‘plots’ of hundreds and of fifties.
41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
And taking the five loaves and the two fish and looking up to heaven, He blessed and broke the loaves and gave them to His disciples to serve the people; He also divided the two fish among them all.
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
Well they all ate and were filled.
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
And they picked up twelve full baskets of broken pieces; also of the fish.
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.
There were five thousand men who ate the loaves.
45 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
Immediately He made His disciples get into the boat and go on ahead to the other side, to Bethsaida, while He dismissed the crowd.
46 Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan.
And after taking leave of them He went up the mountain to pray.
47 Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla.
Now when evening had passed, the boat was in the middle of the sea; and He was alone on the land.
48 Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.
And He saw them straining at rowing, because the wind was against them. Well about the fourth watch of the night He comes to them walking on the water, and would have passed by them;
49 Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan;
but they saw Him walking on the water, supposed He was a ghost, and yelled!
50 sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
Because they all saw Him and were terrified. Immediately He spoke with them and said: “Have courage! It is I; don't be afraid!”
51 Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.
Then He got into the boat with them, and the wind ceased. And they were totally astounded within themselves, and kept marveling.
52 Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.
Because they had not understood about the loaves—their hearts had been hardened.
53 Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.
After they had crossed over, they came to the land of Genesaret and anchored there.
54 Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;
When they came out of the boat, immediately the people recognized Him,
55 ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
and running about that whole surrounding region they began to carry about on their pallets those who were sick to wherever they heard He was.
56 Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.
Wherever He entered—into villages, towns, or countryside—they would place the sick in the marketplaces, and they would beg Him that they might just touch the hem of His garment; and all who touched Him were healed.
