Markuksen 6
1 Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
ⲁ̅ⲁϥⲉⲓ ⲇⲉ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲙ ⲡⲙⲁ ⲉⲧⲙⲙⲁⲩ ⲁϥⲉⲓ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉⲧⲉϥⲡⲟⲗⲓⲥ ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲟⲩⲁϩⲟⲩ ⲛⲥⲱϥ ⲛϭⲓ ⲛⲉϥⲙⲁⲑⲏⲧⲏⲥ
2 Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?
ⲃ̅ⲛⲧⲉⲣⲉⲡⲥⲁⲃⲃⲁⲧⲟⲛ ⲇⲉ ϣⲱⲡⲉ ⲁϥⲁⲣⲭⲉⲥⲑⲁⲓ ⲛϯ ⲥⲃⲱ ϩⲛ ⲧⲥⲩⲛⲁⲅⲱⲅⲏ ⲁⲩⲱ ⲡⲙⲏⲏϣⲉ ⲉⲩⲥⲱⲧⲙ ⲁⲩⲣϣⲡⲏⲣⲉ ⲉⲩϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ϫⲉ ⲛⲧⲁⲡⲁⲓ ϭⲛⲛⲁⲓ ⲧⲱⲛ ⲁⲩⲱ ⲟⲩⲧⲉ ⲧⲁⲓⲥⲟⲫⲓⲁ ⲛⲧⲁⲩⲧⲁⲁⲥ ⲙⲡⲁⲓ ⲁⲩⲱ ⲛⲉⲓϭⲟⲙ ⲛⲧⲉⲓϭⲟⲧ ⲉⲧⲉⲣⲉⲡⲁⲓ ⲉⲓⲣⲉ ⲙⲙⲟⲟⲩ
3 Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
ⲅ̅ⲙⲡⲁⲓ ⲁⲙ ⲡⲉ ⲡϩⲁⲙϣⲉ ⲡϣⲏⲣⲉ ⲙⲙⲁⲣⲓⲁ ⲁⲩⲱ ⲡⲥⲟⲛ ⲛⲓⲁⲕⲱⲃⲟⲥ ⲛⲙⲓⲱⲥⲏ ⲛⲙⲓⲟⲩⲇⲁ ⲛⲙⲥⲓⲙⲱⲛ ⲁⲩⲱ ⲛⲉϥⲥⲱⲛⲉ ⲛⲉⲩⲛⲡⲉⲉⲓⲙⲁ ⲁⲛ ϩⲁϩⲧⲏⲛ ⲁⲩⲥⲕⲁⲛⲇⲁⲗⲓⲍⲉ ϩⲣⲁⲓ ⲛϩⲏⲧϥ
4 Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
ⲇ̅ⲡⲉϫⲉ ⲓⲏⲥ ⲇⲉ ⲛⲁⲩ ϫⲉ ⲙⲙⲛⲡⲣⲟⲫⲏⲧⲏⲥ ⲥⲏϣ ⲉⲓ ⲙⲏⲧⲓ ϩⲛ ⲧⲉϥⲡⲟⲗⲓⲥ ⲁⲩⲱ ϩⲛ ⲛⲉϥⲥⲩⲅⲅⲉⲛⲏⲥ ⲙⲛ ⲡⲉϥⲏⲉⲓ
5 Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
ⲉ̅ⲙⲡϥⲣⲗⲁⲁⲩ ⲇⲉ ⲛϭⲟⲙ ⲙⲡⲙⲁ ⲉⲧⲙⲙⲁⲩ ⲛⲥⲁϩⲟⲉⲓⲛⲉ ⲉⲩϣⲱⲛⲉ ⲁϥⲕⲁⲧⲟⲟⲧϥ ϩⲓϫⲱⲟⲩ ⲁϥⲧⲁⲗϭⲟⲟⲩ
6 Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.
ⲋ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲉⲩⲣϣⲡⲏⲣⲉ ⲉⲧⲃⲉ ⲧⲉⲩⲙⲛⲧⲁⲧⲛⲁϩⲧⲉ ⲛⲉϥⲕⲱⲧⲉ ⲇⲉ ⲡⲉ ⲉⲛⲉⲧⲙⲉ ⲉϥϯⲥⲃⲱ
7 Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
ⲍ̅ⲁⲩⲱ ⲁϥⲙⲟⲩⲧⲉ ⲉⲡⲙⲛⲧⲥⲛⲟⲟⲩⲥ ⲁϥⲁⲣⲭⲉⲥⲑⲁⲓ ⲛϫⲟⲟⲩⲥⲉ ⲥⲛⲁⲩ ⲥⲛⲁⲩ ⲁⲩⲱ ⲁϥϯ ⲛⲁⲩ ⲛⲧⲉⲝⲟⲩⲥⲓⲁ ⲉϩⲟⲩⲛ ⲉⲛⲉⲡⲛⲁ ⲛⲁⲕⲁⲑⲁⲣⲧⲟⲛ
8 Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
ⲏ̅ⲁϥϩⲱⲛ ⲇⲉ ⲉⲧⲟⲟⲧⲟⲩ ϫⲉⲕⲁⲥ ⲉⲛⲛⲉⲩϥⲓⲗⲁⲁⲩ ⲛⲙⲙⲁⲩ ⲉⲧⲉϩⲓⲏ ⲛⲥⲁⲟⲩϭⲉⲣⲱⲃ ⲙⲙⲁⲧⲉ ⲟⲩⲇⲉ ⲟⲉⲓⲕ ⲟⲩⲇⲉ ⲡⲏⲣⲁ ⲟⲩⲇⲉ ϩⲟⲙⲛⲧ ⲉⲛⲉⲩⲙⲟϫϩ
9 He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".
ⲑ̅ⲁⲗⲗⲁ ⲉⲣⲉⲛⲉⲩⲥⲁⲛⲇⲁⲗⲓⲟⲛ ⲟⲧϩ ⲉⲣⲁⲧⲟⲩ ⲟⲩⲇⲉ ⲛⲥⲉⲧⲙϯϣⲧⲏⲛ ⲥⲛⲧⲉ ϩⲓⲱⲟⲩ
10 Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.
ⲓ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲉϥϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ⲛⲁⲩ ϫⲉ ⲡⲏⲉⲓ ⲉⲧⲉⲧⲛⲁⲃⲱⲕ ⲉϩⲟⲩⲛ ⲉⲣⲟϥ ϭⲱ ⲛϩⲏⲧϥ ϣⲁⲛⲧⲉⲧⲛⲉⲓ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲙ ⲡⲙⲁ ⲉⲧⲙⲙⲁⲩ
11 Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille."
ⲓ̅ⲁ̅ⲁⲩⲱ ⲡⲙⲁ ⲉⲧⲉⲛϥⲛⲁϣⲉⲡⲧⲏⲩⲧⲛ ⲉⲣⲟϥ ⲁⲛ ⲟⲩⲇⲉ ⲛⲥⲉⲧⲙⲥⲱⲧⲙ ⲉⲣⲱⲧⲛ ⲉⲧⲉⲧⲛⲛⲁⲉⲓ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲙ ⲡⲙⲁ ⲉⲧⲙⲙⲁⲩ ⲛⲟⲩϩⲉ ⲉⲃⲟⲗ ⲙⲡϣⲟⲉⲓϣ ⲉⲧϩⲁⲣⲟⲟⲩ ⲛⲛⲉⲧⲟⲩⲉⲣⲏⲧⲉ ⲉⲩⲙⲛⲧⲙⲛⲧⲣⲉ ⲉⲣⲟⲟⲩ
12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
ⲓ̅ⲃ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲟⲩⲙⲟⲟϣⲉ ⲁⲩⲕⲏⲣⲩⲥⲥⲉ ϫⲉ ⲉⲩⲉⲙⲉⲧⲁⲛⲟⲉⲓ
13 Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
ⲓ̅ⲅ̅ⲁⲩⲱ ϩⲁϩ ⲛⲇⲁⲓⲙⲱⲛⲓⲟⲛ ⲁⲩⲛⲟϫⲟⲩ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲉⲛⲕⲉⲙⲏⲏϣⲉ ⲉⲩϣⲱⲛⲉ ⲁⲩⲧⲁϩⲥⲟⲩ ⲛⲛⲉϩ ⲁⲩⲧⲁⲗϭⲟⲟⲩ
14 Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".
ⲓ̅ⲇ̅ⲁⲩⲱ ⲁϥⲥⲱⲧⲙ ⲛϭⲓ ϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ⲡⲣⲣⲟ ⲁⲡⲉϥⲣⲁⲛ ⲅⲁⲣ ϯⲥⲟⲉⲓⲧ ⲁⲩⲱ ⲛⲉⲩϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ϫⲉ ⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲡⲉⲧϯⲃⲁⲡⲧⲓⲥⲙⲁ ⲁϥⲧⲱⲟⲩⲛ ϩⲛ ⲛⲉⲧⲙⲟⲟⲩⲧ ⲁⲩⲱ ⲉⲧⲃⲉ ⲡⲁⲓ ⲛϭⲟⲙ ⲉⲛⲉⲣⲅⲓ ⲛϩⲏⲧϥ
15 Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".
ⲓ̅ⲉ̅ϩⲉⲛⲕⲟⲟⲩⲉ ⲇⲉ ⲛⲉⲩϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ϫⲉ ϩⲏⲗⲉⲓⲁⲥ ⲡⲉ ϩⲉⲛⲕⲟⲟⲩⲉ ⲇⲉ ϫⲉ ⲟⲩⲡⲣⲟⲫⲏⲧⲏⲥ ⲡⲉ ⲛⲑⲉ ⲛⲟⲩⲁ ⲛⲛⲉⲡⲣⲟⲫⲏⲧⲏⲥ
16 Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".
ⲓ̅ⲋ̅ⲛⲧⲉⲣⲉϥⲥⲱⲧⲙ ⲇⲉ ⲛϭⲓ ϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ⲡⲉϫⲁϥ ϫⲉ ⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲡⲉ ⲛⲧⲁⲓϥⲓⲧⲉϥⲁⲡⲉ ⲛⲧⲟϥ ⲡⲉ ⲛⲧⲁϥⲧⲱⲟⲩⲛ
17 Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,
ⲓ̅ⲍ̅ϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ⲅⲁⲣ ⲁϥϫⲟⲟⲩ ⲁϥⲁⲙⲁϩⲧⲉ ⲛⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲁϥⲙⲟⲣϥ ⲁϥⲕⲁⲁϥ ϩⲙ ⲡⲉϣⲧⲉⲕⲟ ⲉⲧⲃⲉ ϩⲏⲣⲱⲇⲓⲁⲥ ⲑⲓⲙⲉ ⲙⲫⲓⲗⲓⲡⲡⲟⲥ ⲡⲉϥⲥⲟⲛ ⲉⲃⲟⲗ ϫⲉ ⲁϥϩⲙⲟⲟⲥ ⲛⲙⲙⲁⲥ
18 ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".
ⲓ̅ⲏ̅ⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲅⲁⲣ ⲛⲉϥϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ⲛϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ϫⲉ ⲟⲩⲕ ⲉⲝⲉⲥⲧⲓ ⲛⲁⲕ ⲉϫⲓ ⲛⲑⲓⲙⲉ ⲙⲡⲉⲕⲥⲟⲛ
19 Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.
ⲓ̅ⲑ̅ϩⲏⲣⲱⲇⲓⲁⲥ ⲇⲉ ⲛⲉⲥϭⲟⲛⲧ ⲉⲣⲟϥ ⲁⲩⲱ ⲛⲉⲥⲟⲩⲱϣ ⲉⲙⲟⲟⲩⲧϥ ⲙⲡⲉⲥϭⲙϭⲟⲙ ⲇⲉ
20 Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.
ⲕ̅ϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ⲅⲁⲣ ⲛⲉϥⲟ ⲛϩⲟⲧⲉ ϩⲏⲧϥ ⲛⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲉϥⲥⲟⲟⲩⲛ ⲙⲙⲟϥ ϫⲉ ⲟⲩⲣⲱⲙⲉ ⲛⲇⲓⲕⲁⲓⲟⲥ ⲡⲉ ⲉϥⲟⲩⲁⲁⲃ ⲁⲩⲱ ⲛⲉϥⲧⲙⲁⲓⲟ ⲙⲙⲟϥ ⲛⲧⲉⲣⲉϥⲥⲱⲧⲙ ⲇⲉ ⲉⲣⲟϥ ⲛϩⲁϩ ⲛⲥⲟⲡ ⲁϥⲣϣⲡⲏⲣⲉ ⲁⲩⲱ ⲛⲉϥⲥⲱⲧⲙ ⲉⲣⲟϥ ⲉϥⲡⲓⲑⲉ
21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.
ⲕ̅ⲁ̅ⲛⲧⲉⲣⲉⲟⲩϩⲟⲟⲩ ⲇⲉ ⲛⲣⲁⲛ ϣⲱⲡⲉ ⲉⲁϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ϩⲙ ⲡⲉϥϩⲟⲩⲙⲓⲥⲉ ⲉⲣⲟⲩⲇⲓⲡⲛⲟⲛ ⲉⲛⲉϥⲙⲉⲅⲓⲥⲧⲁⲛⲟⲥ ⲁⲩⲱ ⲉⲛⲭⲓⲗⲓⲁⲣⲭⲟⲥ ⲙⲛⲛⲛⲟϭ ⲛⲧⲅⲁⲗⲓⲗⲁⲓⲁ
22 Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".
ⲕ̅ⲃ̅ⲁⲥⲉⲓ ⲉϩⲟⲩⲛ ⲛϭⲓ ⲧϣⲉⲉⲣⲉ ⲛϩⲏⲣⲱⲇⲓⲁⲥ ⲁⲥⲟⲣⲭⲉ ⲁⲥⲣⲁⲛⲁϥ ⲛϩⲏⲣⲱⲇⲏⲥ ⲙⲛ ⲛⲉⲧⲛⲏϫ ⲡⲉⲣⲟ ⲇⲉ ⲁϥϫⲟⲟⲥ ⲛⲧϣⲉⲉⲣⲉ ϣⲏⲙ ϫⲉ ⲁⲓⲧⲓ ⲙⲙⲟⲓ ⲙⲡⲉⲧⲉⲟⲩⲁϣϥ ⲁⲩⲱ ϯⲛⲁⲧⲁⲁϥ ⲛⲉ
23 Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".
ⲕ̅ⲅ̅ⲁⲩⲱ ⲁϥϩⲟⲙⲟⲗⲟⲅⲉⲓ ⲛⲁⲥ ϫⲉ ⲡⲉⲧⲉⲣⲁⲁⲓⲧⲓ ⲙⲙⲟⲓ ⲙⲙⲟϥ ϯⲛⲁⲧⲁⲁϥ ⲛⲉ ϣⲁⲧⲡⲁϣⲉ ⲛⲧⲁⲙⲛⲧⲣⲣⲟ
24 Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".
ⲕ̅ⲇ̅ⲛⲧⲉⲣⲉⲥⲉⲓ ⲇⲉ ⲉⲃⲟⲗ ⲁⲥϫⲟⲟⲥ ⲛⲧⲉⲥⲙⲁⲁⲩ ϫⲉ ⲧⲁⲁⲓⲧⲓ ⲛⲟⲩ ⲛⲧⲟⲥ ⲇⲉ ⲡⲉϫⲁⲥ ϫⲉ ⲉⲧⲓ ⲛⲧⲁⲡⲉ ⲛⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲡⲃⲁⲡⲧⲓⲥⲧⲏⲥ
25 Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".
ⲕ̅ⲉ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲉⲥⲃⲱⲕ ⲉϩⲟⲩⲛ ⲛⲧⲉⲩⲛⲟⲩ ϣⲁⲡⲉⲣⲟ ⲁⲥⲁⲓⲧⲓ ⲙⲙⲟϥ ⲉⲥϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ϫⲉ ϯⲟⲩⲱϣ ϫⲉⲕⲁⲥ ⲧⲉⲛⲟⲩ ⲉⲕⲉϯ ⲛⲁⲓ ϩⲓϫⲛ ⲟⲩⲡⲓⲛⲁⲝ ⲛⲧⲁⲡⲉ ⲛⲓⲱϩⲁⲛⲛⲏⲥ ⲡⲃⲁⲡⲧⲓⲥⲧⲏⲥ
26 Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.
ⲕ̅ⲋ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲉϥⲙⲕⲁϩ ⲛϩⲏⲧ ⲛϭⲓ ⲡⲣⲣⲟ ⲉⲧⲃⲉ ⲛⲁⲛⲁⲩϣ ⲙⲛ ⲛⲉⲧⲛⲏϫ ⲛⲙⲙⲁϥ ⲙⲡϥⲟⲩⲱϣ ⲉⲧⲥⲧⲟⲥ ⲉⲃⲟⲗ
27 Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.
ⲕ̅ⲍ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲩⲛⲟⲩ ⲡⲉⲣⲟ ⲁϥϫⲟⲟⲩ ⲛⲟⲩⲥⲡⲉⲕⲟⲩⲗⲁⲧⲱⲣ ⲁϥⲟⲩⲉϩⲥⲁϩⲛⲉ ⲛⲁϥ ⲉⲧⲣⲉϥⲛⲧⲉϥⲁⲡⲉ ⲁϥⲃⲱⲕ ⲇⲉ ⲁϥϥⲓⲧⲉϥⲁⲡⲉ ϩⲙ ⲡⲉϣⲧⲉⲕⲟ
28 Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.
ⲕ̅ⲏ̅ⲁϥⲛⲧⲥ ϩⲓϫⲙ ⲡⲡⲓⲛⲁⲝ ⲁϥⲧⲁⲁⲥ ⲛⲧϣⲉⲉⲣⲉ ϣⲏⲙ ⲧϣⲉⲉⲣⲉ ϣⲏⲙ ⲇⲉ ⲁⲥⲧⲁⲁⲥ ⲛⲧⲉⲥⲙⲁⲁⲩ
29 Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
ⲕ̅ⲑ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲟⲩⲥⲱⲧⲙ ⲛϭⲓ ⲙⲙⲁⲑⲏⲧⲏⲥ ⲁⲩⲉⲓ ⲁⲩϥⲓⲡⲉϥⲥⲱⲙⲁ ⲁⲩⲕⲁⲁϥ ϩⲛ ⲟⲩⲙϩⲁⲟⲩ
30 Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
ⲗ̅ⲛⲁⲡⲟⲥⲧⲟⲗⲟⲥ ⲇⲉ ⲁⲩⲥⲱⲟⲩϩ ⲉⲓⲏⲥ ⲁⲩⲱ ⲁⲩϫⲱ ⲁⲩⲧⲁⲩⲟ ⲉⲣⲟϥ ⲛⲛⲉⲛⲧⲁⲩⲁⲁⲩ ⲧⲏⲣⲟⲩ ⲙⲛ ⲛⲉⲛⲧⲁⲩⲁⲁⲩ ⲛⲥⲃⲱ
31 Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
ⲗ̅ⲁ̅ⲡⲉϫⲉ ⲓⲏⲥ ⲇⲉ ⲛⲁⲩ ϫⲉ ⲁⲙⲏⲓⲛ ⲛⲧⲱⲧⲛ ⲛⲥⲁⲩⲥⲁ ⲉⲩⲙⲁ ⲛϫⲁⲓⲉ ⲛⲧⲉⲧⲛⲙⲧⲟⲛ ⲙⲙⲱⲧⲛ ⲛⲟⲩⲕⲟⲩⲉⲓ ⲛⲉⲧⲛⲏⲩ ⲅⲁⲣ ⲁⲩⲱ ⲛⲉⲧⲃⲏⲕ ⲛⲉⲛⲁϣⲱⲟⲩ ⲉⲙⲁⲩⲕⲁⲁⲩ ⲉⲥⲣϥⲉ ⲉⲟⲩⲱⲙ
32 Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
ⲗ̅ⲃ̅ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲧⲁⲗⲉ ⲉⲡϫⲟⲉⲓ ⲁⲩⲃⲱⲕ ⲙⲁⲩⲁⲁⲩ ⲉⲩⲙⲁ ⲛϫⲁⲉⲓⲉ
33 Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
ⲗ̅ⲅ̅ⲁϩⲁϩ ⲇⲉ ⲛⲁⲩ ⲉⲣⲟⲟⲩ ⲉⲩⲃⲏⲕ ⲁⲩⲥⲟⲩⲱⲛⲟⲩ ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲉⲓ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲛ ⲙⲡⲟⲗⲓⲥ ⲁⲩⲡⲱⲧ ⲉⲣⲁⲧⲟⲩ ⲁⲩⲣϣⲟⲣⲡ ⲇⲉ ⲉⲣⲟⲟⲩ
34 Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
ⲗ̅ⲇ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲉϥⲉⲓ ⲉⲃⲟⲗ ⲁϥⲛⲁⲩ ⲉⲩⲛⲟϭ ⲙⲙⲏⲏϣⲉ ⲁⲩⲱ ⲁϥϣⲛ ϩⲧⲏϥ ⲉϫⲱⲟⲩ ϫⲉ ⲛⲉⲩⲟ ⲛⲑⲉ ⲛϩⲉⲛⲉⲥⲟⲟⲩ ⲉⲙⲙⲛⲧⲟⲩ ϣⲱⲥ ϩⲓϫⲱⲟⲩ ⲁⲩⲱ ⲁϥⲁⲣⲭⲓ ⲉϯ ⲥⲃⲱ ⲛⲁⲩ ⲉⲙⲁⲧⲉ
35 Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;
ⲗ̅ⲉ̅ⲛⲧⲉⲣⲉⲛⲁⲩ ⲇⲉ ϣⲉ ⲛⲉϥⲙⲁⲑⲏⲧⲏⲥ ⲁⲩϯⲡⲉⲩⲟⲩⲟⲉⲓ ⲉⲣⲟϥ ⲉⲩϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ⲛⲁϥ ϫⲉ ⲡⲙⲁ ⲟⲩϫⲁⲓⲉ ⲡⲉ ⲁⲩⲱ ⲏⲇⲏ ⲁⲛⲁⲩ ϣⲉ
36 laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
ⲗ̅ⲋ̅ⲕⲁⲁⲩ ⲉⲃⲟⲗ ϫⲉ ⲉⲩⲉⲃⲱⲕ ⲉⲛⲥⲱϣⲉ ⲉⲧϩⲙⲡⲉⲩⲕⲱⲧⲉ ⲙⲛ ⲛⲉⲧⲙⲉ ⲛⲥⲉⲧⲟⲟⲩ ⲛⲁⲩ ⲛⲛⲉⲧⲟⲩⲛⲁⲟⲩⲟⲙⲟⲩ
37 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
ⲗ̅ⲍ̅ⲛⲧⲟϥ ⲇⲉ ⲁϥⲟⲩⲱϣⲃ ⲉϥϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ⲛⲁⲩ ϫⲉ ϯ ⲛⲁⲩ ⲛⲧⲱⲧⲛ ⲉⲧⲣⲉⲩⲟⲩⲱⲙ ⲡⲉϫⲁⲩ ⲛⲁϥ ϫⲉ ⲙⲁⲣⲛⲃⲱⲕ ⲛⲧⲛⲧⲟⲟⲩ ⲙⲛⲧⲥⲛⲟⲟⲩⲥ ⲛϣⲉ ⲛⲟⲉⲓⲕ ⲛⲧⲛⲧⲁⲁⲩ ⲛⲁⲩ ⲉⲟⲩⲱⲙ ⲛⲧⲟϥ ⲇⲉ ⲡⲉϫⲁϥ ⲛⲁⲩ
38 Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".
ⲗ̅ⲏ̅ϫⲉ ⲟⲩⲛⲧⲏⲧⲛ ⲟⲩⲏⲣ ⲛⲟⲉⲓⲕ ⲃⲱⲕ ⲛⲧⲉⲧⲛⲛⲁⲩ ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲟⲩⲉⲓⲙⲉ ⲡⲉϫⲁⲩ ⲛⲁϥ ϫⲉ ϯⲟⲩ ⲙⲛⲧⲃⲧ ⲥⲛⲁⲩ
39 Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
ⲗ̅ⲑ̅ⲁⲩⲱ ⲁϥⲟⲩⲉϩⲥⲁϩⲛⲉ ⲛⲁⲩ ⲉⲧⲣⲉⲩⲛⲟϫⲟⲩ ⲧⲏⲣⲟⲩ ⲉⲩⲟ ⲛⲁⲩⲏⲧ ⲁⲩⲏⲧ ⲉϫⲙⲡⲉⲭⲟⲣⲧⲟⲥ ⲉⲧⲟⲩⲉⲧⲟⲩⲱⲧ
40 Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
ⲙ̅ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲛⲟϫⲟⲩ ⲉⲩⲟ ⲛⲁⲩⲏⲧ ⲁⲩⲏⲧ ϣⲉ ϣⲉ ⲁⲩⲱ ⲧⲁⲉⲓⲟⲩ ⲧⲁⲉⲓⲟⲩ
41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
ⲙ̅ⲁ̅ⲛⲧⲉⲣⲉϥϫⲓ ⲇⲉ ⲙⲡϯⲟⲩ ⲛⲟⲓⲕ ⲛⲙⲡⲧⲃⲧ ⲥⲛⲁⲩ ⲁϥϥⲓⲁⲧϥ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉⲧⲡⲉ ⲁϥⲥⲙⲟⲩ ⲉⲣⲟⲟⲩ ⲁⲩⲱ ⲁϥⲡⲉϣⲛⲟⲉⲓⲕ ⲁϥⲧⲁⲁⲩ ⲛⲛⲉϥⲙⲁⲑⲏⲧⲏⲥ ϫⲉ ⲉⲩⲉⲕⲁⲁⲩ ϩⲁⲣⲱⲟⲩ ⲡⲕⲉⲧⲃⲧ ⲥⲛⲁⲩ ⲁϥⲡⲟϣⲟⲩ ⲉϫⲱⲟⲩ ⲧⲏⲣⲟⲩ
42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
ⲙ̅ⲃ̅ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲟⲩⲱⲙ ⲧⲏⲣⲟⲩ ⲁⲩⲥⲓ
43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.
ⲙ̅ⲅ̅ⲁⲩⲱ ⲁⲩϥⲓⲙⲛⲧⲥⲛⲟⲟⲩⲥ ⲛⲕⲟⲧ ⲉⲩⲙⲉϩ ⲗⲗⲁⲕⲙ ⲁⲩϥⲓ ⲟⲛ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲛ ⲛⲧⲃⲧ
44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.
ⲙ̅ⲇ̅ⲛⲉⲛⲧⲁⲩⲟⲩⲱⲙ ⲇⲉ ⲛⲉⲩⲛⲁⲣⲁⲩϭⲓⲥⲧⲃⲁ ⲣⲣⲱⲙⲉ
45 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.
ⲙ̅ⲉ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲩⲛⲟⲩ ⲁϥⲁⲛⲁⲅⲕⲁⲍⲉ ⲛⲛⲉϥⲙⲁⲑⲏⲧⲏⲥ ⲉⲧⲁⲗⲉ ⲉⲡϫⲟⲉⲓ ⲁⲩⲱ ⲉⲣϣⲟⲣⲡ ⲉⲣⲟϥ ⲉⲡⲓⲕⲣⲟ ⲉⲃⲏⲑⲥⲁⲓⲇⲁ ϣⲁⲛⲧⲉϥⲕⲁⲡⲙⲏⲏϣⲉ ⲉⲃⲟⲗ
46 Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan.
ⲙ̅ⲋ̅ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲉⲣⲉϥⲁⲡⲟⲥⲧⲁⲥⲥⲉ ⲛⲁⲩ ⲁϥⲃⲱⲕ ⲉϩⲣⲁⲓ ⲉⲡⲧⲟⲟⲩ ⲉϣⲗⲏⲗ
47 Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla.
ⲙ̅ⲍ̅ⲛⲧⲉⲣⲉⲣⲟⲩϩⲉ ⲇⲉ ϣⲱⲡⲉ ⲛⲉⲣⲉⲡϫⲟⲉⲓ ϩⲛ ⲧⲙⲏⲧⲉ ⲛⲑⲁⲗⲁⲥⲥⲁ ⲁⲩⲱ ⲛⲧⲟϥ ⲛⲉϥϩⲓⲡⲉⲕⲣⲟ ⲙⲁⲩⲁⲁϥ
48 Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.
ⲙ̅ⲏ̅ⲛⲧⲉⲣⲉϥⲛⲁⲩ ⲇⲉ ⲉⲣⲟⲟⲩ ⲉⲩϩⲟⲥⲉ ϩⲙ ⲡⲧⲣⲉⲩⲥϭⲏⲣ ⲡⲧⲏⲩ ⲅⲁⲣ ⲛⲉϥϯ ⲟⲩⲃⲏⲩ ϩⲙ ⲡⲙⲉϩϥⲧⲟⲟⲩ ⲛϣⲱⲡ ⲛⲧⲉⲩϣⲏ ⲁϥⲉⲓ ϣⲁⲣⲟⲟⲩ ⲉϥⲙⲟⲟϣⲉ ϩⲓϫⲛ ⲑⲁⲗⲁⲥⲥⲁ ⲁⲩⲱ ⲛⲉϥⲟⲩⲱϣ ⲉⲡⲁⲣⲁⲅⲉ ⲙⲙⲟⲟⲩ
49 Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan;
ⲙ̅ⲑ̅ⲛⲧⲟⲟⲩ ⲇⲉ ⲛⲧⲉⲣⲟⲩⲛⲁⲩ ⲉⲣⲟϥ ⲉϥⲙⲟⲟϣⲉ ϩⲓϫⲛ ⲑⲁⲗⲁⲥⲥⲁ ⲁⲩⲙⲉⲉⲩⲉ ϫⲉ ⲟⲩⲫⲁⲛⲧⲁⲥⲙⲁ ⲡⲉ ⲁⲩⲱ ⲁⲩϫⲓϣⲕⲁⲕ ⲉⲃⲟⲗ
50 sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
ⲛ̅ⲁⲩⲉⲓⲟⲣϩϥ ⲅⲁⲣ ⲧⲏⲣⲟⲩ ⲁⲩⲱ ⲁⲩϣⲧⲟⲣⲧⲣ ⲛⲧⲟϥ ⲇⲉ ⲛⲧⲉⲩⲛⲟⲩ ⲁϥϣⲁϫⲉ ⲛⲙⲙⲁⲩ ⲉϥϫⲱ ⲙⲙⲟⲥ ϫⲉ ⲧⲱⲕ ⲛϩⲏⲧ ⲁⲛⲟⲕ ⲡⲉ ⲙⲡⲣⲣϩⲟⲧⲉ
51 Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.
ⲛ̅ⲁ̅ⲁⲩⲱ ⲁϥⲁⲗⲉ ⲉⲡϫⲟⲉⲓ ⲛⲙⲙⲁⲩ ⲁⲡⲧⲏⲩⲗⲟ ⲃⲃⲟⲗ ⲁⲩⲣϣⲡⲏⲣⲉ ⲇⲉ ⲉⲙⲁⲧⲉ
52 Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.
ⲛ̅ⲃ̅ⲙⲡⲟⲩⲛⲟⲉⲓ ⲅⲁⲣ ϩⲓⲛⲟⲉⲓⲕ ⲁⲗⲗⲁ ⲛⲉⲣⲉⲡⲉⲩϩⲏⲧ ⲧⲏⲙ
53 Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.
ⲛ̅ⲅ̅ⲛⲧⲉⲣⲟⲩⲙⲟⲟⲛⲉ ⲇⲉ ⲉⲡⲉⲕⲣⲟ ⲁⲩⲉⲓ ⲉⲅⲉⲛⲛⲏⲥⲁⲣⲉⲧ
54 Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;
ⲛ̅ⲇ̅ⲛⲧⲉⲣⲟⲩⲡⲉ ⲇⲉ ⲉⲡⲉⲕⲣⲟ ⲛⲧⲉⲩⲛⲟⲩ ⲁⲩⲥⲟⲩⲱⲛϥ
55 ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
ⲛ̅ⲉ̅ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲡⲱⲧ ⲉⲃⲟⲗ ϩⲛ ⲧⲉⲭⲱⲣⲁ ⲧⲏⲣⲥ ⲉⲧⲙⲙⲁⲩ ⲁⲩⲱ ⲁⲩⲁⲣⲭⲉⲓ ⲉⲉⲓⲛⲉ ϩⲓϫⲛ ⲛⲉⲧϭⲗⲱϭ ⲛⲛⲉⲧⲙⲟⲕϩ ϩⲛ ⲛⲉⲩϣⲱⲛⲉ ⲉⲡⲙⲁ ⲉϣⲁⲩⲥⲱⲧⲙ ϫⲉ ϥⲛϩⲏⲧϥ
56 Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.
ⲛ̅ⲋ̅ⲁⲩⲱ ⲡⲙⲁ ⲉⲧϥⲛⲁⲃⲱⲕ ⲉϩⲟⲩⲛ ⲉⲣⲟϥ ⲉϩⲉⲛϯⲙⲉ ⲏ ϩⲉⲛⲡⲟⲗⲓⲥ ⲏ ϩⲉⲛⲥⲱϣⲉ ϣⲁⲩⲕⲁⲛⲉⲧϣⲱⲛⲉ ϩⲛ ⲛⲁⲅⲟⲣⲁ ⲛⲥⲉⲥⲉⲡⲥⲱⲡϥ ϫⲉⲕⲁⲥ ⲉⲩⲉϫⲱϩ ⲉⲡⲧⲟⲡ ⲛⲧⲉϥϣⲧⲏⲛ ⲁⲩⲱ ⲛⲉϣⲁⲩϫⲱϩ ⲉⲣⲟϥ ϣⲁⲩⲗⲟ
