Markuksen 5
1 Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.
Then they came to the other side of the sea, to the region of the Gadarenes.
2 Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.
As Jesus got out of the boat, he was immediately met by a man from the tombs who had an unclean spirit.
3 Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa;
This man lived among the tombs, and no one could bind him, not even with chains.
4 sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.
For he had often been bound with shackles and chains, but he tore the chains apart and broke the shackles in pieces. No one was strong enough to subdue him.
5 Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.
Night and day, on the mountains and among the tombs, he would continually cry out and cut himself with stones.
6 Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä
When he saw Jesus from a distance, he ran and bowed down before him.
7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua."
Then he cried out with a loud voice and said, “What do yoʋ have to do with me, Jesus, Son of the Most High God? I adjure yoʋ by God, do not torment me.”
8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki".
For Jesus had said to him, “Come out of the man, yoʋ unclean spirit!”
9 Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta".
Then Jesus asked him, “What is yoʋr name?” He answered, “My name is Legion, for we are many.”
10 Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.
And he earnestly begged Jesus not to send them out of that region.
11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.
Now there was a large herd of pigs feeding there near the mountain.
12 Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin".
All the demons begged Jesus, “Send us into the pigs, so that we may go into them.”
13 Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.
So he immediately gave them permission, and the unclean spirits came out and went into the pigs. Then the herd, about two thousand in number, rushed down the steep bank into the sea, and were drowned in the sea.
14 Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Those who had been feeding the pigs then ran off and reported it in the city and in the countryside. So the people went out to see what had happened.
15 Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.
They came to Jesus and saw the man who had been possessed by demons sitting there, clothed and in his right mind—the man who had been possessed by the “Legion”—and they were afraid.
16 Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt.
Those who had seen it told them what had happened to the man who had been possessed by demons, and they also told them about the pigs.
17 Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan.
Then the people began begging Jesus to depart from their region.
18 Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan.
When Jesus got into the boat, the man who had been possessed by demons begged to go with him.
19 Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".
But Jesus did not permit him to do so. Instead, he said to him, “Go to yoʋr house and to yoʋr people, and report to them all that the Lord has done for yoʋ and how he has had mercy on yoʋ.”
20 Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.
So the man went away and began to proclaim in the Decapolis all that Jesus had done for him, and all the people were amazed.
21 Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla.
When Jesus had again crossed over in the boat to the other side of the sea, a large crowd was gathered around him, and he was by the sea.
22 Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,
And behold, one of the rulers of the synagogue came, whose name was Jairus. When he saw Jesus, he fell down at his feet
23 pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon".
and begged him earnestly, “My little daughter is at the point of death. Please come and lay yoʋr hands on her so that she may be healed. Then she will live.”
24 Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.
So Jesus went with him, and a large crowd followed him and pressed in on him.
25 Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta
Now there was a woman who had suffered from a flow of blood for twelve years.
26 ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.
She had suffered a great deal under many physicians and had spent all she had, yet received no benefit from it, but had only grown worse.
27 Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa;
When she heard about Jesus, she came up behind him in the crowd and touched his garment.
28 sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi".
For she said, “If I touch even his garments, I will be healed.”
29 Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.
Immediately her flow of blood was dried up, and she knew in her body that she had been healed from her affliction.
30 Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?"
Jesus immediately perceived in himself that power had gone out from him, so he turned around in the crowd and said, “Who touched my garments?”
31 Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'"
His disciples said to him, “Yoʋ see the crowd pressing in on yoʋ, and yet yoʋ say, ‘Who touched me?’”
32 Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.
But he kept looking around to see who had done it.
33 Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden.
Now the woman was frightened and trembling, knowing what had happened to her, so she came and fell down before him and told him the whole truth.
34 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."
Then Jesus said to her, “Daughter, yoʋr faith has healed yoʋ. Go in peace, and be healed of yoʋr affliction.”
35 Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"
While he was still speaking, some people came from the ruler of the synagogue's house and said, “Yoʋr daughter has died; why trouble the teacher any further?”
36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".
But when Jesus heard what they said, he immediately said to the ruler of the synagogue, “Do not be afraid; just believe.”
37 Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.
From that point he did not allow anyone to accompany him except Peter, James, and John the brother of James.
38 Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.
When he came to the ruler of the synagogue's house, he saw a commotion, with people weeping and wailing loudly.
39 Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu."
Then he went in and said to them, “Why are you making a commotion and weeping? The child is not dead but sleeping.”
40 Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi.
And they began laughing at him. But he put them all outside, took the child's father and mother and those who were with him, and went in to where the child was lying down.
41 Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.
Then he took hold of the child's hand and said to her, “Talitha koumi,” which means, “Little girl, I say to yoʋ, arise.”
42 Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.
Immediately the girl got up and began to walk (for she was twelve years old), and they were overcome with great amazement.
43 Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.
Then he gave them strict orders not to let anyone know about it, and he told them to give her something to eat.
