< Markuksen 10 >
1 Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.
U u yǝrdin ⱪozƣilip, Yǝⱨudiyǝ ɵlkisi tǝrǝpliridin ɵtüp, Iordan dǝryasining u ⱪetidiki rayonlarƣimu bardi. Top-top adǝmlǝr yǝnǝ uning ǝtrapiƣa olixiwalƣanidi. U aditi boyiqǝ ularƣa tǝlim berixkǝ baxlidi.
2 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.
Bǝzi Pǝrisiylǝr uning yeniƣa kelip uni ⱪiltaⱪⱪa qüxürüx mǝⱪsitidǝ uningdin: — Bir adǝmning ayalini talaⱪ ⱪilixi Tǝwrat ⱪanuniƣa uyƣunmu? — dǝp soridi.
3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"
Lekin u jawabǝn: — Musa [pǝyƣǝmbǝr] silǝrgǝ nemǝ dǝp buyruƣan? — dedi.
4 He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".
Ular: — Musa [pǝyƣǝmbǝr] kixining ayalini bir parqǝ talaⱪ heti yezipla talaⱪ ⱪilixiƣa ruhsǝt ⱪilƣan, — deyixti.
5 Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.
Əysa ularƣa: — Tax yürǝklikinglardin u silǝrgǝ bu ǝmrni pütkǝn;
6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
lekin Huda alǝm apiridǝ bolƣinida [insanlarni] «Ər wǝ ayal ⱪilip yaratti».
7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.
«Xu sǝwǝbtin ǝr kixi ata-anisidin ayrilidu, ayali bilǝn birlixip
8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
ikkilisi bir tǝn bolidu». Xundaⱪ ikǝn, ǝr-ayal ǝmdi ikki tǝn ǝmǝs, bǝlki bir tǝn bolidu.
9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Xuning üqün, Huda ⱪoxⱪanni insan ayrimisun, — dedi.
10 Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.
Ular ɵygǝ ⱪaytip kelip kirgǝndǝ, muhlisliri uningdin bu ⱨǝⱪtǝ soridi.
11 Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.
U ularƣa: — Ayalini talaⱪ ⱪilip, baxⱪa birini ǝmrigǝ alƣan kixi ayaliƣa gunaⱨ ⱪilip zina ⱪilƣan bolidu.
12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."
Erini ⱪoyuwetip, baxⱪa ǝrgǝ tǝgkǝn ayalmu zina ⱪilƣan bolidu, — dedi.
13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
Ⱪolungni tǝgküzgǝysǝn dǝp, kixilǝr kiqik balilirini uning aldiƣa elip keliwatatti. Biraⱪ muhlislar elip kǝlgǝnlǝrni ǝyiblidi.
14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Buni kɵrgǝn Əysa aqqiⱪlinip, muhlisliriƣa: Balilar aldimƣa kǝlsun, ularni tosmanglar. Qünki Hudaning padixaⱨliⱪi dǝl muxundaⱪlarƣa tǝwǝdur.
15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Mǝn silǝrgǝ xuni bǝrⱨǝⱪ eytip ⱪoyayki, Hudaning padixaⱨliⱪini sǝbiy balidǝk ⱪobul ⱪilmisa, uningƣa ⱨǝrgiz kirǝlmǝydu, — dedi.
16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Xuning bilǝn u balilarni ⱪuqiⱪiƣa elip, ularƣa ⱪollirini tǝgküzüp bǝht tilidi.
17 Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (aiōnios )
U yolƣa qiⱪⱪanda, birsi uning aldiƣa yügürüp kelip, uning aldida tizlinip uningdin: — I yahxi ustaz, mǝn ⱪandaⱪ ⱪilsam mǝnggülük ⱨayatⱪa mirasliⱪ ⱪilimǝn? — dǝp soridi. (aiōnios )
18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
Lekin Əysa uningƣa: — Meni nemixⱪa yahxi dǝysǝn? Pǝⱪǝt biridin, yǝni Hudadin baxⱪa ⱨeqkim yahxi ǝmǝstur.
19 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
Sǝn Tǝwrattiki «Zina ⱪilma, ⱪatilliⱪ ⱪilma, oƣriliⱪ ⱪilma, yalƣan guwaⱨliⱪ bǝrmǝ, hiyanǝt ⱪilma, ata-anangni ⱨɵrmǝt ⱪil» degǝn pǝrⱨiz-pǝrzlǝrni bilisǝn, — dedi.
20 Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
U adǝm jawabǝn: — Ustaz, bularning ⱨǝmmisigǝ kiqikimdin tartip ǝmǝl ⱪilip keliwatimǝn, — dedi.
21 Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua".
Əysaning uningƣa ⱪarap muⱨǝbbiti ⱪozƣaldi wǝ uningƣa: — Sǝndǝ yǝnǝ bir ix kǝm. Berip pütün mal-mülkingni setip, pulini yoⱪsullarƣa bǝrgin wǝ xundaⱪ ⱪilsang, ǝrxtǝ hǝzinǝng bolidu; andin kelip krestni kɵtürüp manga ǝgǝxkin! — dedi.
22 Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Lekin muxu sɵzni anglap, uning qirayi tutulup, ⱪayƣuƣa qɵmüp u yǝrdin kǝtti. Qünki uning mal-dunyasi naⱨayiti kɵp idi.
23 Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"
Andin Əysa qɵrisigǝ sǝpselip ⱪarap, muhlisliriƣa: — Mal-dunyasi kɵplǝrning Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirixi nemidegǝn tǝsliktǝ bolidu-ⱨǝ! — dedi.
24 Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!
Muhlislar uning sɵzlirigǝ intayin ⱨǝyran boluxti, lekin Əysa ularƣa yǝnǝ jawabǝn: — Balilirim, mal-mülükkǝ tayanƣanlar üqün Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirix nemidegǝn tǝs-ⱨǝ!
25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Tɵgining yingnining kɵzidin ɵtüxi bay adǝmning Hudaning padixaⱨliⱪiƣa kirixidin asandur! — dedi.
26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?"
Ular buni anglap intayin bǝk ⱨǝyran boluxup, bir-biridin: Undaⱪta, kim nijatⱪa erixǝlǝydu? — dǝp soraxti.
27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".
Əysa ularƣa ⱪarap: — Bu ix insan bilǝn wujudⱪa qiⱪixi mumkin ǝmǝs, lekin Huda üqün mumkin ǝmǝs bolmaydu; qünki Hudaƣa nisbǝtǝn ⱨǝmmǝ ix mumkin bolidu, — dedi.
28 Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".
Buning bilǝn Petrus uningƣa: — Mana, biz bolsaⱪ, ⱨǝmmini taxlap sanga ǝgǝxtuⱪ!? — degili turdi.
29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
Əysa uningƣa jawabǝn mundaⱪ dedi: — Mǝn silǝrgǝ bǝrⱨǝⱪ xuni eytip ⱪoyayki, mǝn üqün wǝ hux hǝwǝr üqün ɵyi, aka-ukiliri, aqa-singilliri, atisi, anisi, ayali, baliliri yaki yǝr-zeminliridin waz kǝqkǝnlǝrning ⱨǝmmisi
30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (aiōn , aiōnios )
bu zamanda bularning yüz ⱨǝssisigǝ, yǝni ɵy, aka-uka, aqa-singil, ana, balilar wǝ yǝr-zeminlarƣa (ziyankǝxliklǝr ⱪoxulƣan ⱨalda) muyǝssǝr bolmay ⱪalmaydu wǝ kelidiƣan zamandimu mǝnggülük ⱨayatⱪa erixmǝy ⱪalmaydu. (aiōn , aiōnios )
31 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
Lekin xu qaƣda nurƣun aldida turƣanlar arⱪiƣa ɵtidu, nurƣun arⱪida turƣanlar aldiƣa ɵtidu.
32 Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva:
Ular Yerusalemƣa qiⱪidiƣan yolda idi, Əysa ⱨǝmmining aldida ketiwatatti. [Muhlisliri] bǝk ⱨǝyran idi ⱨǝmdǝ uningƣa ǝgǝxkǝnlǝrmu ⱪorⱪunq iqidǝ ketiwatatti. Əysa on ikkǝylǝnni yǝnǝ ɵz yeniƣa tartip, ularƣa ɵz bexiƣa qüxidiƣanlirini uⱪturuxⱪa baxlap:
33 "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin;
— Mana biz ⱨazir Yerusalemƣa qiⱪip ketiwatimiz. Insan’oƣli bax kaⱨinlar wǝ Tǝwrat ustazliriƣa tapxurulidu. Ular uni ɵlümgǝ mǝⱨkum ⱪilidu wǝ yat ǝlliklǝrgǝ tapxuridu.
34 ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös".
Ular bolsa uni mǝshirǝ ⱪilip, ⱪamqilap, uning üstigǝ tɵküridu wǝ uni ɵltüridu. Lekin üq kündin keyin u ⱪayta tirilidu, — dedi.
35 Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme".
Zǝbǝdiyning oƣulliri Yaⱪup bilǝn Yuⱨanna uning aldiƣa kelip: — Ustaz, sǝndin nemǝ tilisǝk orundap bǝrsǝng, dǝp ɵtünimiz, — deyixti.
36 Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"
U ularƣa: — Silǝrgǝ nemǝ ⱪilip beriximni halaysilǝr? — dedi.
37 Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi".
— Sǝn xan-xǝripingdǝ bolƣiningda, birimizni ong yeningda, birimizni sol yeningda olturƣuzƣaysǝn, — deyixti ular.
38 Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?"
Əysa ularƣa jawabǝn: — Nemǝ tǝlǝp ⱪilƣanliⱪinglarni bilmǝywatisilǝr. Mǝn iqidiƣan ⱪǝdǝⱨni iqǝlǝmsilǝr? Mǝn ⱪobul ⱪilidiƣan qɵmüldürüxni silǝrmu ⱪobul ⱪilalamsilǝr?
39 He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin;
— Ⱪilalaymiz, — deyixti ular. Əysa ularƣa: — Dǝrwǝⱪǝ, mǝn iqidiƣan ⱪǝdǝⱨimni silǝrmu iqisilǝr wǝ mǝn ⱪobul ⱪilidiƣan qɵmüldürülüx bilǝn qɵmüldürülisilǝr.
40 mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu".
Biraⱪ ong yaki sol yenimda olturuxⱪa nesip bolux mening ilikimdǝ ǝmǝs; bǝlki kimlǝrgǝ tǝyyarlanƣan bolsa, xularƣa berilidu, — dedi.
41 Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen.
Buningdin hǝwǝr tapⱪan [ⱪalƣan] on [muhlis] Yaⱪup bilǝn Yuⱨannadin hapa boluxⱪa baxlidi.
42 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
Lekin Əysa ularni yeniƣa qaⱪirip, mundaⱪ dedi: — Silǝrgǝ mǝlumki, yat ǝllǝr üstidiki ⱨɵkümran dǝp ⱨesablanƣanlar ⱪol astidiki hǝlⱪ üstidin buyruⱪwazliⱪ ⱪilip ⱨakimiyǝt yürgüzidu, wǝ ⱨoⱪuⱪdarliri ularni hojayinlarqǝ idarǝ ⱪilidu.
43 Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;
Biraⱪ silǝrning aranglarda bundaⱪ ix bolmaydu; bǝlki silǝrdin kim mǝrtiwilik boluxni halisa, u silǝrning hizmitinglarda bolsun;
44 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
wǝ kim aranglarda birinqi boluxni istisǝ, u ⱨǝmmǝ adǝmning ⱪuli bolsun.
45 Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
Qünki Insan’oƣlimu dǝrwǝⱪǝ xu yolda kɵpqilik mening hizmitimdǝ bolsun demǝy, bǝlki kɵpqilikning hizmitidǝ bolay wǝ jenimni pida ⱪilix bǝdiligǝ nurƣun adǝmlǝrni ⱨɵrlükkǝ qiⱪiray dǝp kǝldi.
46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.
Ular Yeriho xǝⱨirigǝ kǝldi. [Əysa] muhlisliri wǝ zor bir top adǝmlǝr bilǝn billǝ Yerihodin qiⱪⱪan waⱪitta, Timayning Bartimay isimlik ⱪariƣu oƣli yol boyida olturup, tilǝmqilik ⱪiliwatatti.
47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".
U «Nasarǝtlik Əysa»ning u yǝrdǝ ikǝnlikini anglap: — I Dawutning oƣli Əysa, manga rǝⱨim ⱪilƣaysǝn! — dǝp towlaxⱪa baxlidi.
48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".
Nurƣun adǝmlǝr uni «Ün qiⱪarma» dǝp ǝyiblidi. Lekin u: — I Dawutning oƣli, manga rǝⱨim ⱪilƣaysǝn, — dǝp tehimu ünlük towlidi.
49 Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua".
Əysa tohtap: Uni qaⱪiringlar, — dedi. Xuning bilǝn ular ⱪariƣuni qaⱪirip uningƣa: — Yürǝklik bol! Ornungdin tur, u seni qaⱪiriwatidu! — deyixti.
50 Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.
U adǝm qapinini selip taxlap, ornidin dǝs turup Əysaning aldiƣa kǝldi.
51 Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen".
Əysa jawabǝn uningdin: — Sǝn meni nemǝ ⱪil dǝysǝn? — dǝp soridi. Ⱪariƣu: — I igǝm, ⱪayta kɵridiƣan bolsam’idi! — dedi.
52 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.
Əysa uningƣa: — Yolungƣa ⱪaytsang bolidu, etiⱪading seni saⱪaytti, — dewidi, u xuan kɵrǝlǝydiƣan boldi wǝ yol boyi Əysaƣa ǝgixip mangdi.