Luukkaan 7
1 Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin.
After he had finished speaking in the hearing of the people, he entered into Capernaum [Village-Comfort, Village-Compassion].
2 Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa.
A certain centurion’s servant, who was dear to him, was sick and at the point of death.
3 Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa.
When he heard about Yeshua [Salvation], he sent to him elders of the Jews [Praisers], asking him to come and save his servant.
4 Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;
When they came to Yeshua [Salvation], they begged him earnestly, saying, “He is worthy for you to do this for him,
5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan".
for he has agapao ·total devotion love· towards our nation, and he built our synagogue for us.”
6 Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;
Yeshua [Salvation] went with them. When he was now not far from the house, the centurion sent friends to him, saying to him, “Lord, don’t trouble yourself, for I am not worthy for you to come under my roof.
7 sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.
Therefore I didn’t even think myself worthy to come to you; but say the word, and my servant will be healed.
8 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
For I also am a man placed under authority, having under myself soldiers. I tell this one, ‘Go!’ and he goes; and to another, ‘Come!’ and he comes; and to my servant, ‘Do this,’ and he does it.”
9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
When Yeshua [Salvation] heard these things, he marveled at him, and turned and said to the multitude who followed him, “I tell you, I have not found such great trusting faith, no, not in Israel [God prevails].”
10 Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.
Those who were sent, teshuvah ·completely returning· to the house, found that the servant who had been sick was well.
11 Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko.
Soon afterwards, he went to a city called Nain. Many of his disciples, along with a great multitude, went with him.
12 Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa.
Now when he came near to the gate of the city, behold, one who was dead was carried out, the only son of his mother, and she was a widow. Many people of the city were with her.
13 Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke".
When the Lord saw her, he had compassion on her, and said to her, “Don’t cry.”
14 Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse."
He came near and touched the coffin, and the bearers stood still. He said, “Young man, I tell you, arise!”
15 Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä.
He who was dead sat up, and began to speak. And he gave him to his mother.
16 Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen".
Fear took hold of all, and they glorified God, saying, “A great prophet has arisen among us!” and, “God has visited his people!”
17 Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
This report went out concerning him in the whole of Judea [Praise], and in all the surrounding region.
18 Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta.
The disciples of John [Yah is gracious] told him about all these things.
19 Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
John [Yah is gracious], calling to himself two of his disciples, sent them to Yeshua [Salvation], saying, “Are you the one who is coming, or should we look for another?”
20 Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'"
When the men had come to him, they said, “John [Yah is gracious] the Immerser has sent us to you, saying, ‘Are you he who comes, or should we look for another?’”
21 Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.
In that hour he cured many of diseases and plagues and evil spirits; and to many who were blind he gave sight.
22 Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.
Yeshua [Salvation] answered them, “Go and tell John [Yah is gracious] the things which you have seen and heard: that the blind receive their sight, the lame walk, the people afflicted with tzara'at ·leprosy· are cleansed, the deaf hear, the dead are raised up, and the poor have good news preached to them.
23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
Blessed is he who finds no occasion for being scandalized ·to entrap, to cause weak knees that waiver, stumbling block that causes falling, distrusting one that should be trusted and obeyed, disapproving of authority, to judge unfavorably causing displeasure, indignant· in me.”
24 Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
When John [Yah is gracious]’s messengers had departed, he began to tell the multitudes about John [Yah is gracious], “What did you go out into the wilderness to see? A reed shaken by the wind?
25 Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa.
But what did you go out to see? A man clothed in soft clothing? Behold, those who are gorgeously dressed, and live delicately, are in kings’ courts.
26 Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.
But what did you go out to see? A prophet? Yes, I tell you, and much more than a prophet.
27 Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.
This is he of whom it is written, ‘Behold, I send my messenger before your face, who will prepare your way before you.’
28 Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.
“For I tell you, among those who are born of women there is not a greater prophet than John [Yah is gracious] the Immerser, yet he who is least in God’s Kingdom is greater than he.”
29 Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
When all the people and the tax collectors heard this, they declared God to be just, having been immersed with John [Yah is gracious]’s mikvah ·ritual washing baptism·.
30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
But the Pharisees [Separated] and the Torah-experts rejected ·to set aside, neutralize, violate, cast off, nullify, make void· the counsel of God, not being immersed by him themselves.
31 Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat?
“To what then will I liken the people of this generation? What are they like?
32 He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet'.
They are like children who sit in the marketplace, and call to one another, saying, ‘We piped to you, and you didn’t dance. We mourned, and you didn’t weep.’
33 Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'.
For John [Yah is gracious] the Immerser came neither eating bread nor drinking wine, and you say, ‘He has a demon.’
34 Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'
The Son of Man has come eating and drinking, and you say, ‘Behold, a gluttonous man, and a drunkard; a friend of tax collectors and sinners ·devoted to missing the mark and without share in the goal· devoted to sin ·miss the marks and be without share (and stained by definite crime vice)·!’
35 Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty."
Wisdom is justified by all her children.”
36 Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.
One of the Pharisees [Separated] invited him to eat with him. He entered into the Pharisee's [Separated]’s house, and sat at the table.
37 Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
Behold, a woman in the city who was a sinner ·devoted to missing the mark and without share in the goal·, when she knew that he was reclining in the Pharisee's [Separated]’s house, she brought an alabaster jar of ointment.
38 ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
Standing behind at his feet weeping, she began to wet his feet with her tears, and she wiped them with the hair of her head, kissed his feet, and anointed them with the ointment.
39 Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."
Now when the Pharisee [Separated] who had invited him saw it, he said to himself, “This man, if he were a prophet, would have perceived who and what kind of woman this is who touches him, that she is a sinner ·devoted to missing the mark and without share in the goal·.”
40 Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". -
Yeshua [Salvation] answered him, “Simeon [Hearing], I have something to tell you.” He said, “Rabbi ·Teacher·, say on.”
41 "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
“A certain lender had two debtors. The one owed five hundred denarii (500 days wages), and the other fifty denarii (50 days wages).
42 Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
When they couldn’t pay, he forgave them both. Which of them therefore will show agapao ·total devotion love· to him most?”
43 Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".
Simeon [Hearing] answered, “He, I suppose, to whom he forgave the most.” He said to him, “You have judged correctly.”
44 Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
Turning to the woman, he said to Simeon [Hearing], “Do you see this woman? I entered into your house, and you gave me no water for my feet, but she has wet my feet with her tears, and wiped them with the hair of her head.
45 Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.
You gave me no kiss, but she, since the time I came in, has not ceased to kiss my feet.
46 Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.
You didn’t anoint my head with oil, but she has anointed my feet with ointment.
47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
Therefore I tell you, her abstract sins ·miss the marks·, which are many, are forgiven, for she showed agapao ·totally devoted love· much. But to whom little is forgiven, the same shows little agapao ·totally devoted love·.”
48 Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
He said to her, “Your abstract sins ·miss the marks· are forgiven.”
49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
Those who sat at the table with him began to say to themselves, “Who is this who even forgives abstract sins ·miss the marks·?”
50 Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".
He said to the woman, “Your trusting faith has saved you. Go in peace.”
