Luukkaan 24
1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.
On the first day of the week, at early dawn, the women came to the tomb, bringing the spices they had prepared, and some other women were with them.
2 Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
They found the stone rolled away from the tomb,
3 Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
but when they went in, they did not find the body of the Lord Jesus.
4 Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
While they were greatly perplexed about this, behold, two men stood by them in dazzling clothes.
5 Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?
The women were terrified and bowed their faces to the ground, but the men said to them, “Why do you seek the living among the dead?
6 Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
He is not here, but is risen. Remember how he told you, while he was still in Galilee,
7 sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'."
that the Son of Man must be delivered up into the hands of sinful men, be crucified, and on the third day rise again.”
8 Niin he muistivat hänen sanansa.
Then they remembered his words.
9 Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.
When they returned from the tomb, they told all these things to the eleven and to all the others.
10 Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa.
It was Mary Magdalene, Joanna, Mary the mother of James, and the other women with them, who told these things to the apostles.
11 Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.
But their words came across to the apostles as nonsense, and they did not believe them.
12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.
Peter, however, got up and ran to the tomb. When he stooped down to look in, he saw the linen cloths lying there by themselves. So he went away, wondering to himself what had happened.
13 Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.
That same day two of Jesus' disciples were going to a village called Emmaus, which was about seven miles from Jerusalem.
14 Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
They were talking with each other about everything that had happened.
15 Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.
As they were talking and discussing these things, Jesus himself drew near and went along with them,
16 Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.
but their eyes were kept from recognizing him.
17 Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
He said to them, “What are you discussing with each other as you walk along, looking downcast?”
18 Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
Then the one whose name was Cleopas answered him, “Are yoʋ the only visitor in Jerusalem who does not know the things that have happened there in these last few days?”
19 Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,
He said to them, “What things?” So they said to him, “The things concerning Jesus of Nazareth, who was a prophet mighty in deed and word before God and all the people,
20 kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
and how the chief priests and our rulers handed him over to a sentence of death and crucified him.
21 Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.
But we had hoped that he was the one who would redeem Israel. And besides all this, today is now the third day since these things happened.
22 Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla
Moreover, some women from our group amazed us. They were at the tomb early this morning,
23 eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
and when they did not find his body, they came back saying that they had seen a vision of angels, who said that he was alive.
24 Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."
Then some of our companions went to the tomb and found it to be so, just as the women had said, but they did not see him.”
25 Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
Then Jesus said to them, “O foolish men, how slow of heart you are to believe all that the prophets have spoken!
26 Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
Was it not necessary for the Christ to suffer these things and enter into his glory?”
27 Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
And beginning from Moses and all the Prophets, he explained to them the things written about himself in all the Scriptures.
28 Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.
As they drew near to the village where they were headed, Jesus acted as if he were going farther.
29 Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
But they urged him not to do so, saying, “Stay with us, for it is nearly evening, and the day is drawing to a close.” So he went in to stay with them.
30 Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
As he was reclining at the table with them, he took the bread, blessed and broke it, and gave it to them.
31 Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
Then their eyes were opened, and they recognized him, but he disappeared from their sight.
32 Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
They said to each other, “Were not our hearts burning within us as he spoke to us on the road and explained the Scriptures to us?”
33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.
So they rose that very hour and returned to Jerusalem, where they found the eleven gathered together with their companions,
34 Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".
saying, “The Lord is risen indeed and has appeared to Simon!”
35 Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
Then they began describing what had happened on the road, and how Jesus had been made known to them when he broke the bread.
36 Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
As they were saying these things, Jesus himself stood among them and said to them, “Peace be with you.”
37 Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.
But they were startled and terrified, thinking they had seen a spirit.
38 Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?
Then he said to them, “Why are you troubled, and why are doubts arising in your hearts?
39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan."
Look at my hands and my feet and see that it is I myself. Touch me and look at me, for a spirit does not have flesh and bones as you see that I have.”
40 Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
After saying this, he showed them his hands and his feet.
41 Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?"
And while they were still amazed and in disbelief because of their joy, he said to them, “Do you have anything here to eat?”
42 Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
So they gave him a piece of broiled fish and some honeycomb.
43 Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.
And he took them and ate in their presence.
44 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".
Then he said to them, “These are the words I spoke to you while I was still with you, that everything written about me in the Law of Moses, the Prophets, and the Psalms must be fulfilled.”
45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
Then he opened their minds to understand the Scriptures
46 Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
and said to them, “Thus it is written, and thus it was necessary for the Christ to suffer and to rise from the dead on the third day,
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
and for repentance and remission of sins to be preached in his name to all nations, beginning from Jerusalem.
48 Te olette tämän todistajat.
You are witnesses of these things.
49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."
And behold, I am sending the promise of my Father upon you, but stay in the city of Jerusalem until you are clothed with power from on high.”
50 Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.
Then he led them out as far as Bethany, and lifting up his hands he blessed them.
51 Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
While he was blessing them, he parted from them and was carried up into heaven.
52 Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.
So they worshiped him and returned to Jerusalem with great joy.
53 Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.
And they were continually in the temple courts, praising and blessing God. Amen.
