< Luukkaan 13 >

1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
Ma lâiahan mi senkhatngei an oma, ha ngei han Galilee mingei Pathien kôma an inbôl lâia Pilat'n, mi a that thurchi Jisua an rila.
2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
Jisua'n a thuona, “Ha anga, ithata an om hah Galilee rama midang ngei nêkin a nunsie uolin nin mindon mo?”
3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
“Ni tet mak! Nangni ki ril, nangni khom nin sietna nin insîr nônchu, anni ngei angin nin thi var rang.
4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
Mi sômleiriet ngei Siloam in insâng achima athi ngei hah Jerusalema midang ngei murdi nêkin an saloi uolin nin be mo?
5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Ni tet mak! Nangni ki ril nin sietna nin insîr nônchu anni ngei anghan thîng nin tih,” a tia.
6 Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Hanchu, Jisua'n hi chongmintêk hih a misîra, “Mi inkhatin a grape ruhuona theichang kung a linga. A mara a juong ena man maka.
7 Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Hanchu, ruhuon enkolpu kôma, ‘En roh, kumthum piel hih hi theichang kunga hin amara ku juong roka, inkhat luo man mu-ung.’ Phûrpai roh, ithomo mun ai luo tit ranga,” a tia.
8 Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
Ania ruhuon enkolpu han, “O pu, kumkhat mamang la om hi rese, a revêl tuk ka ta, a urna rangin vur ki tih.
9 Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'."
Nakuma ânrân chu sa ok a ta, ânra nôn chu phûrpai roh” tiin a thuona.
10 Ja hän oli opettamassa eräässä synagoogassa sapattina.
Sabathni voikhat chu Jisua'n, synagog ina a minchua.
11 Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.
Ramkhori sûr nupang inkhat kum sômleiriet damloi a oma, inkona injîk thei loi ani.
12 Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi",
Hanchu, Jisua'n a mûn chu a koia, “Nuvengtenu na natna renga no jôk zoi” a tipea.
13 ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.
A chunga a kut a minngama, harenghan ân jîkzata, Pathien a minpâk zoi.
14 Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä".
Hanchu, Jisua'n Sabathnîn mi a mindam sikin synagog taka ulienpu a ning a thika, mipui ngei kôma, “Sûnruk sin ei thona rang a om, ha nia han hong ungla dam roi, Sabathnîn chu ni no rese” a tia.
15 Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan?
Pumapa'n a thuona, “Nangni, asarotholngei, nin serâtchal mo, nin sakuording mo, Sabathnin sûntin tui min nêk rangin nin tuong ngâi ni mak mo?
16 Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"
Hi nupang, Abraham jâisuon, kum sômleiriet, satanin ai khit hih, Sabathnin min jôk rang ni mak mo?” a tia.
17 Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki.
A chongthuon han a râlngei mâimôk an tonga, mipui lakin a sininkhêl sin sikin an râisâna.
18 Niin hän sanoi: "Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin minä sen vertaisin?
Jisua'n a rekela, “Pathien Rêngram hih imo ai ang? Ileh mo ki mintêk rang?
19 Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa; ja se kasvoi, ja siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille."
Ancham ru, mi inkhatin a lâka loilâia a tua. A kung ahonn insôna, thingkung ahong changa, a machangngeia han vangeiin rubu an phan anghan ani” a tia.
20 Ja taas hän sanoi: "Mihin minä vertaisin Jumalan valtakunnan?
Jisua'n a rekel nôka, “Ileh mo Pathien Rêngram ki mintêk rang ani zoi?
21 Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."
Nupang inkhat chol a lâka, vâipôl, liter sômminli leh a minpola athoi mâka tâidôna ai bil angha ani” a tia.
22 Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti.
Jisua'n Jerusalema a se malamin, khopuingei le khuotengeia mi a minchu ngeia.
23 Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
Tumakhatin, O pu, mi tômte vai mo sanminjôka om rang? tiin a rekela.
24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
Jisua'n a thuona, “Inkot in-epa lût rang ranak song roi, mi tamtakin bôk an ta chu lût thei no ni ngei.
25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'.
A in pumapa ânthoia inkhâr akal suole chu, pêntieng indingin inkhâr tôk nin ta, ‘A pumapa, inkhâr mi mo-ong pe roh’ tîng nin ta, ama lakin, ‘Khotienga mi mo nin ni, nangni riet mu-ung, ko kôm renga rotpai roi,’ nangni tîng a tih.
26 Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'.
Maleh, nangnin, munkhatin ei sâka, ei nêka, kin khopuia khom mi ni minchu ngâi duo! la tîng nin tih.”
27 Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'
Nikhomrese, ama han, “Khotienga mi mo nin ni, nangni riet ngâi mu-ung, Ko kôm renga rotpai roi, mipuoloi ngei nangni ti nôk a tih.”
28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
“Ipaia nin om tikin chu chapin, hâ riel nin ta, Abraham ngei Isaac ngei, Jokob ngei le dêipungei murdi chu Pathien Rêngrama omin mûng nin tih.
29 Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.
Mingei sak le thang, sim le mâr renga hongin Pathien Rêngram ruolhoia insung an tih.
30 Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."
Hanchu atûna nûktak ânta ngei khom hih motontak la nîng an ta, motontak ngei khom nûktak la nîng an tih,” a tia.
31 Samalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut".
Ha lâitaka han, Pharisee senkhat an honga, Jisua kôma, “Jôk inla hi mun renga hih mun danga rot ta roh, Herod'n nang that rang ai ti kêng,” an tipea.
32 Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän'.
Jisua'n, “Se ungla ha sial hah varil roi, avien, nangtûk ramkhori rujûlpai ka ta, a sûnthum nîn ki sin zoi ki tih.”
33 Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa.
Ikhomnisenla, avien, nangtûk, hatûk ke se tit rang ani, Jerusalem pêntieng dêipu that ngâi ni mak an tia.
34 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
“O, Jerusalem, Jerusalem! Dêipungei thatpu, no kôma Pathien'n a hongtîr ngei lung leh dêng thatpu, ârpuinûn a mantha nuoia ate ngei ai op ngâi anghan, voizet mo nang opbûm rang ko bôk zoi, ania nuom mak che.
35 Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."
Masikin, Pumapa riminga hong chu ‘Pathien'n satvur rese’ nin ti mâka chu nin Biekin ram a ta, ni mu nôk khâi no tunui,” a tia.

< Luukkaan 13 >