Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Acuérdate, oh Yavé, de lo que nos sucedió. Ve y mira nuestro oprobio.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Nuestra heredad pasó a extraños, Nuestras casas a extranjeros.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Somos huérfanos, sin padre. Nuestras madres son como viudas.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Tenemos que pagar el agua que bebemos. Pagamos también nuestra leña.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Los que nos siguen están sobre nuestras nucas. Trabajamos y no tenemos descanso.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Tuvimos que someternos a Egipto y a Asiria Para tener suficiente pan.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Nuestros antepasados pecaron, no existen. Nosotros cargamos sus iniquidades.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Unos esclavos nos dominan. No hay uno que nos libre de su mano.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Para conseguir nuestro pan arriesgamos nuestras vidas A causa de la espada en la región despoblada.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Nuestra piel arde como un horno A causa de los ardores del hambre.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Violaron a las mujeres en Sion, A las doncellas en los pueblos de Judá.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Los magistrados fueron colgados de las manos, Y los ancianos no fueron respetados.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Los jóvenes trabajan en la piedra del molino, Y los niños se tambalean bajo el peso de la leña.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Los ancianos se fueron de la puerta. Los jóvenes abandonaron su música.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Cesó la alegría de nuestros corazones. Nuestra danza se convirtió en duelo,
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
La corona cayó de nuestra cabeza. ¡Ay de nosotros, porque pecamos!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
A causa de esto nuestro corazón está enfermo. A causa de estas cosas se nublan nuestros ojos.
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Porque la Montaña Sion está desolada, Y las zorras se pasean por ella.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Sin embargo Tú, oh Yavé, permaneces para siempre. Tu trono es de generación en generación.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
¿Te olvidarás para siempre de nosotros? ¿Nos abandonarás tanto tiempo?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Oh Yavé, devuélvenos a Ti, Y seremos restaurados. Renueva nuestros días para que sean como los de antaño.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
A menos que nos hayas desechado por completo, Y estés sumamente airado contra nosotros.
