Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Opomeni se, Gospode, što nas zadesi; pogledaj i vidi sramotu našu.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Našljedstvo naše privali se tuðincima, domovi naši inostrancima.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Postasmo sirote, bez oca, matere naše kao udovice.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Svoju vodu pijemo za novce, svoja drva kupujemo.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Na vratu nam je jaram, i gone nas; umoreni nemamo odmora.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Pružamo ruku k Misircima i Asircima, da se nasitimo hljeba.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Oci naši zgriješiše, i nema ih, a mi nosimo bezakonja njihova.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Robovi nam gospodare, nema nikoga da izbavi iz ruku njihovijeh.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Sa strahom za život svoj od maèa u pustinji donosimo sebi hljeb.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Koža nam pocrnje kao peæ od ljute gladi.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Sramote žene na Sionu i djevojke po gradovima Judinijem.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Knezove vješaju svojim rukama, ne poštuju lica staraèkoga.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Mladiæe uzimaju pod žrvnje, i djeca padaju pod drvima.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Staraca nema više na vratima, ni mladiæa na pjevanju.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Nesta radosti srcu našemu, igra naša pretvori se u žalost.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Pade vijenac s glave naše; teško nama, što zgriješismo!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Stoga je srce naše žalosno, stoga oèi naše potamnješe,
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Sa gore Siona, što opustje, i lisice idu po njoj.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Ti, Gospode, ostaješ dovijeka, prijesto tvoj od koljena do koljena.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Zašto hoæeš da nas zaboraviš dovijeka, da nas ostaviš zadugo?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Obrati nas, Gospode, k sebi, i obratiæemo se; ponovi dane naše kako bijahu prije.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Jer eda li æeš nas sasvijem odbaciti i gnjeviti se na nas veoma?
