Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Piemini, Kungs, kas mums noticis, skaties un uzlūko mūsu kaunu.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Mūsu mantas tiesa svešiniekiem kļuvusi, mūsu nami ārzemniekiem.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Mēs esam bāriņi bez tēva, mūsu mātes ir kā atraitnes.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Savu ūdeni mēs dzeram par naudu, savu malku pērkam par maksu.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Mēs topam vajāti pār kaklu pār galvu, mēs esam noguruši, dusas mums nav.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Mēs esam devušies rokā ēģiptiešiem un Asiriešiem, lai dabūtu maizes paēst.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Mūsu tēvi apgrēkojušies, un to vairs nav, bet mēs nesam viņu noziegumus.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Kalpi valda pār mums, un neviena nav, kas mūs izglābj no viņu rokām.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Mums sava maize jāatved ar nāves bailēm, tuksneša zobena priekšā.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Mūsu āda ir nomelnējusi kā ceplī no tāda briesmīga bada.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Sievas Ciānā apsmietas, jaunavas Jūda pilsētās.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Lielkungi caur viņu roku ir pakārti, un vecaju vaigs nav turēts godā.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Jaunekļus dzen pie malšanas, un puiši klūp malku nesdami.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Vecaji atstājās no vārtiem un jaunekļi no savām dziesmām.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Mūsu sirds līksmība ir pagalam, mūsu diešana palikusi par vaimanām.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Mūsu galvas kronis nokritis, - ak vai mums, ka esam grēkojuši!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Tādēļ mūsu sirds gurdena, tādēļ mūsu acis palikušas tumšas;
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Ciānas kalna dēļ, kas izpostīts, ka lapsas pār to tekā.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Tu, Kungs, paliec mūžīgi, Tavs godības krēsls līdz radu radiem.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Kādēļ Tu mūs mūžam gribi aizmirst, kāpēc Tu mūs tik ilgi gribi atstāt?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Kungs, atgriezi mūs pie Tevis, tad atgriezīsimies, atjauno mūsu dienas, tā kā vecos laikos.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Jeb vai Tu mūs pavisam esi atmetis un tik ļoti par mums apskaities?
