Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Recordare Domine quid acciderit nobis: intuere, et respice opprobrium nostrum.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Hereditas nostra versa est ad alienos: domus nostrae ad extraneos.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Pupilli facti sumus absque patre, matres nostrae quasi viduae.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Aquam nostram pecunia bibimus: ligna nostra pretio comparavimus.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Cervicibus nostris minabamur, lassis non dabatur requies.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Aegypto dedimus manum, et Assyriis ut saturaremur pane.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Patres nostri peccaverunt, et non sunt: et nos iniquitates eorum portavimus.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Servi dominati sunt nostri: non fuit qui redimeret de manu eorum.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
In animabus nostris afferebamus panem nobis, a facie gladii in deserto.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Pellis nostra, quasi clibanus exusta est a facie tempestatum famis.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Mulieres in Sion humiliaverunt, et virgines in civitatibus Iuda.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Principes manu suspensi sunt: facies senum non erubuerunt.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Adolescentibus impudice abusi sunt: et pueri in ligno corruerunt.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Senes defecerunt de portis: iuvenes de choro psallentium.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Defecit gaudium cordis nostri: versus est in luctum chorus noster.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Cecidit corona capitis nostri: vae nobis, quia peccavimus.
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Propterea moestum factum est cor nostrum, ideo contenebrati sunt oculi nostri.
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Propter montem Sion quia disperiit, vulpes ambulaverunt in eo.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Tu autem Domine in aeternum permanebis, solium tuum in generatione et generationem.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Quare in perpetuum oblivisceris nostri? derelinques nos in longitudine dierum?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Converte nos Domine ad te, et convertemur: innova dies nostros, sicut a principio.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Sed proiiciens repulisti nos, iratus es contra nos vehementer.
