Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Recordare, Domine, quid acciderit nobis; intuere et respice opprobrium nostrum.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Hæreditas nostra versa est ad alienos, domus nostræ ad extraneos.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Pupilli facti sumus absque patre, matres nostræ quasi viduæ.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Aquam nostram pecunia bibimus; ligna nostra pretio comparavimus.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Cervicibus nostris minabamur, lassis non dabatur requies.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Ægypto dedimus manum et Assyriis, ut saturaremur pane.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Patres nostri peccaverunt, et non sunt: et nos iniquitates eorum portavimus.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Servi dominati sunt nostri: non fuit qui redimeret de manu eorum.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
In animabus nostris afferebamus panem nobis, a facie gladii in deserto.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Pellis nostra quasi clibanus exusta est, a facie tempestatum famis.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Mulieres in Sion humiliaverunt, et virgines in civitatibus Juda.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Principes manu suspensi sunt; facies senum non erubuerunt.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Adolescentibus impudice abusi sunt, et pueri in ligno corruerunt.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Senes defecerunt de portis, juvenes de choro psallentium.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Defecit gaudium cordis nostri; versus est in luctum chorus noster.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Cecidit corona capitis nostri: væ nobis, quia peccavimus!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Propterea mœstum factum est cor nostrum; ideo contenebrati sunt oculi nostri,
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
propter montem Sion quia disperiit; vulpes ambulaverunt in eo.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Tu autem, Domine, in æternum permanebis, solium tuum in generationem et generationem.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Quare in perpetuum oblivisceris nostri, derelinques nos in longitudine dierum?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Converte nos, Domine, ad te, et convertemur; innova dies nostros, sicut a principio.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Sed projiciens repulisti nos: iratus es contra nos vehementer.
