Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Emlékezzél meg, mi lett velünk, tekintsd és nézd gyalázatunkat!
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Birtokunk átszállt idegenekre, házaink külföldiekre.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Árvák lettünk, apátlanok, anyáink mintegy özvegyek.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Vizünket pénzért ittuk, fát díjon szerzünk.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Nyakunkon üldöztek minket, elfáradtunk, nem adatott pihennünk.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Egyiptomnak adtunk kezet, Assúrnak, hogy jóllakjunk kenyérrel.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Atyáink vétkeztek és nincsenek, mi pedig bűneiket hordoztuk.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Szolgák uralkodnak rajtunk, nincs ki kezökből kiszabadítana.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Lelkünk árán szerezzük kenyerünket a pusztának kardja miatt.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Bőrünk megfeketélett mint a kemencze az éhség forrósága miatt.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Asszonyokat bántalmaztak Cziónban, hajadonokat Jehúda városaiban.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Vezérek akasztattak fel kezük által, vének arcza nem tiszteltetett.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Ifjak malmot hordtak és fiuk a fában botlottak meg.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Vének eltüntek a kapuból, ifjak az ő daluktól.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Eltünt szivünk vigalma, gyászra fordult körtánczunk.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Leesett fejünk koronája, oh jaj nekünk, hogy vétkeztünk.
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Ezért lett sínylővé a szivünk, ezek miatt sötétültek el szemeink:
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Czión hegyéért, hogy elpusztult, rókák kószálnak rajta.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Te, Örökkévaló, székelsz örökre, trónod nemzedékre meg nemzedékre.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Miért felejtesz el bennünket mindig, elhagysz minket hosszú időkre?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Téríts bennünket magadhoz, hogy megtérjünk, újítsd meg napjainkat mint hajdanta.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Avagy végkép elvetettél minket, olyannyira haragudtál ránk!
