Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Ka tuna, ya Ubangiji, abin da ya faru da mu; duba, ka ga kunyar da muka sha.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
An ba wa baƙi gādonmu, gidajenmu kuma aka ba bare.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Mun zama marayu marasa ubanni, uwayenmu kamar gwauraye.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Dole mu sayi ruwan da muke sha; sai mun biya mu sami itace.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Masu fafararmu sun kusa kama mu; mun gaji kuma ba dama mu huta.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Mun miƙa kanmu ga Masar da Assuriya don mu sami isashen abinci.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Kakanninmu sun yi zunubi kuma ba sa nan yanzu, mu ne aka bari muna shan hukuncinsu.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Bayi suna mulki a kanmu, kuma ba wanda zai’yantar da mu daga hannuwansu.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Muna samun burodi a bakin rayukanmu domin takobin da yake a jeji.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Fatar jikinmu ta yi zafi kamar murhu, muna jin zazzaɓi domin yunwa.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
An yi wa mata fyaɗe a cikin Sihiyona, da kuma budurwai a cikin garuruwan Yahuda.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
An rataye’ya’yan sarakuna da hannuwansu; ba a ba wa dattawa girma.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Samari suna faman yin niƙa; yara kuma suna fama da ƙyar da nauyin kayan itace.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Dattawan sun bar ƙofar birnin, samari sun daina rera waƙa.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Farin ciki ya rabu da zuciyarmu; rayuwarmu ta zama makoki.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Rawani ya fāɗi daga kanmu. Kaiton mu gama mun yi zunubi!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Domin wannan zuciyarmu ta yi sanyi; domin waɗannan abubuwa idanunmu sun dushe
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
gama Tudun Sihiyona ya zama kufai, sai diloli ke yawo a wurin.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Ya Ubangiji, kai ne mai iko har abada; kursiyinka ya dawwama cikin dukan zamani.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Don mene ne kake mantawa da mu koyaushe? Me ya sa ka yashe mu da jimawa?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Ka sāke jawo mu gare ka, ya Ubangiji, don mu komo; ka sabunta kwanakinmu su zama kamar yadda suke a dā
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
sai dai in ka ƙi mu gaba ɗaya kana fushi da mu fiye da yadda za a iya aunawa.
