Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Gedenke, Herr, was uns geschehen! Blick her! Sieh unsere Schmach!
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Fremden ist unser Erbteil zugefallen und unsere Häuser Ausländern.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Wir wurden wie die Waisen vaterlos und unsere Mütter wie die Witwen.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Wir trinken unser eigen Wasser nur um Geld, bekommen unser eigen Holz nur um Bezahlung.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Auf unsern Nacken lastet ein gewaltig Joch, und sind wir matt, gönnt man uns keine Ruhe.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Ägypten reichten wir die Hand, um satt zu werden, Assur.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Gesündigt haben unsere Väter; doch sie sind nicht mehr. Wir tragen ihr Verschulden.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Jetzt herrschen Sklaven über uns, und ihrer Hand entreißt uns keiner.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Wir holen in der Wüste unser Brot mit Einsatz unsres Lebens vor dem Schwerte.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Uns sind gedünstet wie im Ofen die Glieder von den Hungersgluten.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
In Sion haben sie die Ehefraun geschändet und Jungfrauen in Judas Städten.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Gehenkt durch ihre Hand die Fürsten, der Greise Ansehen für nichts geachtet.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Die jungen Männer schleppten Lasten, und Knaben wankten unter Holzbündeln.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Verschwunden sind die Greise aus dem Tore und Jünglinge aus ihrer Schule.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Geschwunden ist die Freude unsres Herzens, in Klage unser Reigen umgewandelt.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Die Krone ist vom Haupte uns gefallen. Weh uns, daß wir gesündigt haben!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Deshalb ward unser Herz so krank, deshalb so trübe unser Auge
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
des wüsten Sionsberges wegen, auf dem sich Füchse tummeln.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Du bist, o Herr, in Ewigkeit; Dein Thron steht von Geschlechte zu Geschlecht.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Warum willst Du uns immerdar vergessen, uns lebenslang verlassen?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Bekehr uns, Herr, zu Dir! Wir kehren um. Erneure unsere Tage wie vor alters!
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Denn wolltest Du uns ganz verwerfen, dann gingest Du in Deinem Zorne gegen uns zu weit.
