Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Remember, O Jehovah, what hath befallen us, Look attentively, and see our reproach.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Our inheritance hath been turned to strangers, Our houses to foreigners.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Orphans we have been — without a father, our mothers [are] as widows.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Our water for money we have drunk, Our wood for a price doth come.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
For our neck we have been pursued, We have laboured — there hath been no rest for us.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
[To] Egypt we have given a hand, [To] Asshur, to be satisfied with bread.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Our fathers have sinned — they are not, We their iniquities have borne.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Servants have ruled over us, A deliverer there is none from their hand.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
With our lives we bring in our bread, Because of the sword of the wilderness.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Our skin as an oven hath been burning, Because of the raging of the famine.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Wives in Zion they have humbled, Virgins — in cities of Judah.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Princes by their hand have been hanged, The faces of elders have not been honoured.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Young men to grind they have taken, And youths with wood have stumbled.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
The aged from the gate have ceased, Young men from their song.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Ceased hath the joy of our heart, Turned to mourning hath been our dancing.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Fallen hath the crown [from] our head, Woe [is] now to us, for we have sinned.
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
For this hath our heart been sick, For these have our eyes been dim.
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
For the mount of Zion — that is desolate, Foxes have gone up on it.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Thou, O Jehovah, to the age remainest, Thy throne to generation and generation.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Why for ever dost Thou forget us? Thou forsakest us for length of days!
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Turn us back, O Jehovah, unto Thee, And we turn back, renew our days as of old.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
For hast Thou utterly rejected us? Thou hast been wroth against us — exceedingly?
