Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Gedenk, HEERE, wat ons geschied is, aanschouw het, en zie onzen smaad aan.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Ons erfdeel is tot de vreemdelingen gewend, onze huizen tot de uitlanders.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Wij zijn wezen zonder vader, onze moeders zijn als de weduwen.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Ons water moeten wij voor geld drinken; ons hout komt ons op prijs te staan.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Wij lijden vervolging op onze halzen; zijn wij woede, men laat ons geen rust.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Wij hebben den Egyptenaar de hand gegeven, en den Assyrier, om met brood verzadigd te worden.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Onze vaders hebben gezondigd, en zijn niet meer, en wij dragen hun ongerechtigheden.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Knechten heersen over ons; er is niemand, die ons uit hun hand rukke.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Wij moeten ons brood met gevaar onzes levens halen, vanwege het zwaard der woestijn.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Onze huid is zwart geworden gelijk een oven, vanwege den geweldigen storm des hongers.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Zij hebben de vrouwen te Sion verkracht, en de jonge dochters in de steden van Juda.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
De vorsten zijn door hunlieder hand opgehangen; de aangezichten der ouden zijn niet geeerd geweest.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Zij hebben de jongelingen weggenomen, om te malen, en de jongens struikelen onder het hout.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
De ouden houden op van de poort, de jongelingen van hun snarenspel.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
De vreugde onzes harten houdt op, onze rei is in treurigheid veranderd.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
De kroon onzes hoofds is afgevallen; o wee nu onzer, dat wij zo gezondigd hebben!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Daarom is ons hart mat, om deze dingen zijn onze ogen duister geworden.
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Om des bergs Sions wil, die verwoest is, waar de vossen op lopen.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Gij, o HEERE, zit in eeuwigheid, Uw troon is van geslacht tot geslacht.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Waarom zoudt Gij ons steeds vergeten? Waarom zoudt Gij ons zo langen tijd verlaten?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
HEERE, bekeer ons tot U, zo zullen wij bekeerd zijn; vernieuw onze dagen als van ouds.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Want zoudt Gij ons ganselijk verwerpen? Zoudt Gij zozeer tegen ons verbolgen zijn?
