Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Gedenk toch, Jahweh, wat wij verduren, Zie toe, en aanschouw onze smaad:
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Ons erfdeel is aan anderen vervallen, Onze huizen aan vreemden.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Wezen zijn wij, vaderloos, Als weduwen zijn onze moeders;
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Ons water drinken wij voor geld, Wij moeten ons eigen hout betalen.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Voortgezweept, met het juk om de hals, Uitgeput, maar men gunt ons geen rust!
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Naar Egypte steken wij de handen uit, Naar Assjoer om brood!
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Onze vaderen hebben gezondigd: zij zijn niet meer, Wij dragen hun schuld:
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Slaven zijn onze heersers, En niemand, die ons uit hun handen verlost.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Met gevaar voor ons leven halen wij brood, Voor het dreigende zwaard der woestijn;
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Onze huid is heet als een oven, Door de koorts van de honger.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
De vrouwen worden in Sion onteerd, De maagden in de steden van Juda;
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Vorsten door hen opgehangen, Geen oudsten gespaard.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
De jongens moeten de molensteen torsen, De knapen bezwijken onder het hout;
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Geen grijsaards meer in de poorten, Geen jonge mannen meer met hun lier.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Geen blijdschap meer voor ons hart, Onze reidans veranderd in rouw,
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Gevallen de kroon van ons hoofd: Wee onzer, wij hebben gezondigd!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Hierom is ons hart verslagen, Staan onze ogen zo dof:
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Om de Sionsberg, die ligt verlaten, Waar enkel jakhalzen lopen.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Maar Gij zetelt in eeuwigheid, Jahweh; Uw troon van geslacht tot geslacht!
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Waarom zoudt Gij ons dan altijd vergeten, Ten einde toe ons verlaten?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Ach Jahweh, breng ons tot U terug: wij willen bekeren; Maak onze dagen weer als voorheen!
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Neen, Gij hebt ons niet voor immer verworpen, Gij blijft op ons niet zo hevig verbolgen!
