Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
HERRE, kom vor skæbne i Hu, sku ned og se vor skændsel!
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Vor Arvelod tilfaldt fremmede, Udlændinge fik vore Huse.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Forældreløse, faderløse er vi, som Enker er vore Mødre.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Vort Drikkevand må vi købe, betale må vi vort Brænde.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Åget trykker vor Nakke, vi trættes og finder ej Hvile.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Ægypten rakte vi Hånd, Assur, for at mættes med Brød.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Vore Fædre, som synded, er borte, og vi må bære deres Skyld.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Over os råder Trælle, ingen frier os fra dem.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Med Livsfare henter vi vort Brød, udsatte for Ørkenens Sværd.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Vor Hud er sværtet som en Ovn af Hungerens svidende Lue.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
De skændede kvinder i Zion, Jomfruer i Judas Byer.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Fyrster greb de og hængte, tog intet Hensyn til gamle.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Ynglinge sattes til Kværnen, under Brændeknippet segnede Drenge.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
De gamle forsvandt fra Porten, de unge fra Strengenes Leg.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Vort Hjertes Glæde er borte, vor Dans er vendt til Sorg.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Kronen faldt af vort Hoved, ve os, at vi har syndet!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Vort Hjerte blev derfor sygt, derfor vort Øje mørkt:
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
For Zions Bjerg, som er øde, Ræve tumler sig der.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Du, HERRE, troner for evigt, fra Slægt til Slægt står din trone.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Hvi glemmer du os bestandig og svigter os alle dage?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Omvend os, HERRE, til dig, så vender vi om, giv os nye Dage, som fordum!
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Eller har du helt stødt os bort, er din Vrede mod os uden Ende?
