Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Herre! kom i Hu, hvad der er sket os; sku ned og se vor Forhaanelse!
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Vor Arv er gaaet over til fremmede, vore Huse til Udlændinge.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Vi ere blevne faderløse, uden Fader, vore Mødre ere som Enker.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Vandet, vi drikke, købe vi for Penge; vort Brænde kommer til os for Betaling.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Man er os paa Halsen, vi forfølges; vi blive trætte og faa ikke Hvile.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Vi have rakt Haanden imod Ægypten, imod Assyrien for at mættes af Brød.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Vore Fædre have syndet, de ere ikke mere, og vi bære deres Misgerninger.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Trælle herske over os; der er ingen, som frier af deres Haand.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Vi hente vort Brød med Fare for vort Liv, formedelst Sværdet i Ørken.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Vor Hud er forbrændt som en Ovn, af Hungerens Glød.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
De krænke Kvinderne i Zion, Jomfruerne i Judas Stæder.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Fyrster ere hængte af deres Haand, Oldingers Person bliver ikke æret.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Unge Karle maatte tage fat paa Kværnen, og Drenge segnede under Byrden af Ved.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
De Ældste have hørt op med at sidde i Porten, de unge Karle med deres Strengeleg.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Vort Hjertes Glæde er hørt op, vor Dans er vendt om til Sorrig.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Vort Hoveds Krone er affalden; o ve os! thi vi have syndet.
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Derfor er vort Hjerte sygt, derfor ere vore Øjne formørkede:
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
For Zions Bjergs Skyld, som er øde, Ræve løbe derpaa.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Du, Herre! du bliver evindelig, din Trone fra Slægt til Slægt.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Hvorfor vil du glemme os evindelig? forlade os saa lang en Tid?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Herre! før os tilbage til dig, saa ville vi vende tilbage, forny vore Dage som i fordums Tid!
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Thi mon du aldeles har forkastet os? mon du er saa saare vred paa os?
