Valitusvirret 5
1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Spomeni se, Jahve, što nas je snašlo, pogledaj, vidi sramotu našu!
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Baština naša pade u ruke strancima, domovi naši pripadoše tuđincima.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Siročad smo: oca nemamo, majke su nam kao udovice.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Vodu što pijemo plaćamo novcem, i za drvo valja nam platiti.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Jaram nam je o vratu, gone nas, iscrpljeni smo, ne daju nam predahnuti.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Pružamo ruke k Egiptu i Asiriji da se kruha nasitimo.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Oci naši zgriješiše i više ih nema, a mi nosimo krivice njihove.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Robovi nama zapovijedaju, a nitko da nas izbavi iz ruku njihovih.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Kruh svoj donosimo izlažući život maču u pustinji.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Koža nam gori kao peć užarena, ognjicom od plamena gladi.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Oskvrnuli su žene na Sionu i djevice u gradovima judejskim.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Svojim su rukama vješali knezove, ni lica staračka nisu poštivali.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Mladići su nosili žrvnjeve, djeca padala pod bremenom drva.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Starci su ostavili vrata, mladići više ne sviraju na lirama.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Radosti nesta iz naših srdaca, naš ples se pretvori u tugovanje.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Pao je vijenac s naše glave, jao nama što zgriješismo!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Evo zašto nam srce boluje, evo zašto nam oči se zastiru:
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
zato što Gora sionska opustje i po njoj se šuljaju šakali.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Ali ti, Jahve, ostaješ zauvijek, tvoj je prijesto od koljena do koljena.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Zašto da nas zaboraviš zauvijek, da nas ostaviš za mnoge dane?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Vrati nas k sebi, Jahve, obratit ćemo se, obnovi dane naše kao što nekoć bijahu.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Il' nas hoćeš sasvim zabaciti i na nas se beskrajno srditi?
