Valitusvirret 4
1 Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin!
ALEPH. How will the gold be tarnished, [and] the fine silver changed! the sacred stones have been poured forth at the top of all the streets.
2 Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi-kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen!
BETH. The precious sons of Zion, who were equalled in value with gold, how are they counted as earthen vessels, the works of the hands of the potter!
3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa.
GIMEL. Nay, serpents have drawn out the breasts, they give suck to their young, the daughters of my people are incurably cruel, as an ostrich in a desert.
4 Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
DALETH. The tongue of the sucking child cleaves to the roof of its mouth for thirst: the little children ask for bread, [and] there is none to break [it] to them.
5 Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät.
HE. They that feed on dainties are desolate in the streets: they that used to be nursed in scarlet have clothed themselves with dung.
6 Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi; Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta.
VAU. And the iniquity of the daughter of my people has been increased beyond the iniquities of Sodoma, [the city] that was overthrown very suddenly, and none laboured against her [with their] hands.
7 Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat, heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuin safiiri.
ZAIN. Her Nazarites were made purer than snow, they were whiter than milk, they were purified [as] with fire, their polishing was superior to sapphire stone.
8 Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu.
HETH. Their countenance is become blacker than smoke; they are not known in the streets: their skin has cleaved to their bones; they are withered, they are become as a stick.
9 Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt, pellon viljaa vailla.
TETH. The slain with the sword were better than they that were slain with hunger: they have departed, pierced through from [lack of] the fruits of the field.
10 Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa.
JOD. The hands of tender-hearted women have sodden their own children: they became meat for them in the destruction of the daughter of my people.
11 Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun; hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset.
CHAPH. The Lord has accomplished his wrath; he has poured out fierce anger, and has kindled a fire in Sion, and it has devoured her foundations.
12 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kenkään, että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään Jerusalemin porteista.
LAMED. The kings of the earth, [even] all that dwell in the world, believed not that an enemy and oppressor would enter through the gates of Jerusalem.
13 Sen profeettain syntien tähden kävi näin, sen pappien pahain tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta.
MEM. For the sins of her prophets, [and] iniquities of her priests, who shed righteous blood in the midst of her,
14 He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei voinut koskea heidän vaatteisiinsa.
NUN. her watchmen staggered in the streets, they were defiled with blood in their weakness, they touched their raiment [with it].
15 "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" Paettuaankin he yhä harhailivat; pakanain seassa sanottiin: "Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".
SAMECH. Depart you from the unclean ones: call you them: depart, depart, touch [them] not: for they are on fire, yes, they stagger: say you amongst the nations, They shall no more sojourn [there].
16 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei heihin enää katso. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu.
AIN. The presence of the Lord [was] their portion; [but] he will not again look upon them: they regarded not the person of the priests, they pitied not the prophets.
17 Vieläkin me, silmät rauenneina, turhaan odotimme apua; tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei pelastusta tullut.
PHE. While we yet lived our eyes failed, while we looked in vain for our help. TSADE. We looked to a nation that could not save.
18 Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät-niin, loppumme tuli.
We have hunted [for] our little ones, that they should not walk in our streets. KOPH. Our time has drawn near, our days are fulfilled, our time is come.
19 Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa.
Our pursuers were swifter than the eagles of the sky, they flew on the mountains, in the wilderness they laid wait for us.
20 Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan me saamme elää pakanakansain seassa.
RECHS. The breath of our nostrils, [our] anointed Lord, was taken in their destructive snares, of whom we said, In his shadow we shall live amongst the Gentiles.
21 Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi.
CHSEN. Rejoice and be glad, O daughter of Idumea, that dwell in the land: yet the cup of the Lord shall pass through to you: you shall be drunken, and pour forth.
22 Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: ei Herra ole enää siirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä, on paljastava sinun syntisi.
THAU. O daughter of Sion, your iniquity has come to an end; he shall no more carry you captive: he has visited your iniquities, O daughter of Edom; he has discovered your sins.
