Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Jag är en man som har prövat elände under hans vredes ris.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Mig har han fört och låtit vandra genom mörker och genom ljus.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Ja, mot mig vänder han sin hand beständigt, åter och åter.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Han har uppfrätt mitt kött och min hud, han har krossat benen i mig.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Han har kringskansat och omvärvt mig med gift och vedermöda.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
I mörker har han lagt mig såsom de längesedan döda.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Han har kringmurat mig, så att jag ej kommer ut, han har lagt på mig tunga fjättrar.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Huru jag än klagar och ropar, tillstoppar han öronen för min bön.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Med huggen sten har han murat för mina vägar, mina stigar har han gjort svåra.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
En lurande björn är han mot mig, ett lejon som ligger i försåt.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Han förde mig på villoväg och rev mig i stycken, förödelse lät han gå över mig.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Han spände sin båge och satte mig upp till ett mål för sin pil.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Ja, pilar från sitt koger sände han in i mina njurar.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Jag blev ett åtlöje för hela mitt folk en visa för dem hela dagen.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Han mättade mig med bittra örter, han gav mig malört att dricka.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Han lät mina tänder bita sönder sig på stenar, han höljde mig med aska.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Ja, du förkastade min själ och tog bort min frid; jag visste ej mer vad lycka var.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Jag sade: "Det är ute med min livskraft och med mitt hopp till HERREN."
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Tänk på mitt elände och min husvillhet, på malörten och giftet!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Stadigt tänker min själ därpå och är bedrövad i mig.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Men detta vill jag besinna, och därför skall jag hoppas:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
HERRENS nåd är det att det icke är ute med oss, ty det är icke slut med hans barmhärtighet.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Den är var morgon ny, ja, stor är din trofasthet.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
HERREN är min del, det säger min själ mig; därför vill jag hoppas på honom.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
HERREN är god mot dem som förbida honom, mot den själ som söker honom.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Det är gott att hoppas i stillhet på hjälp från HERREN.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Det är gott för en man att han får bära ett ok i sin ungdom.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Må han sitta ensam och tyst, när ett sådant pålägges honom.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Må han sänka sin mun i stoftet; kanhända finnes ännu hopp.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Må han vända kinden till åt den som slår honom och låta mätta sig med smälek.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Ty Herren förkastar icke för evig tid;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
utan om han har bedrövat, så förbarmar han sig igen, efter sin stora nåd.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Ty icke av villigt hjärta plågar han människors barn och vållar dem bedrövelse.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Att man krossar under sina fötter alla fångar i landet,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
att man vränger en mans rätt inför den Högstes ansikte,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
att man gör orätt mot en människa i någon hennes sak, skulle Herren icke se det?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Vem sade, och det vart, om det ej var Herren som bjöd?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Kommer icke från den Högstes mun både ont och gott?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Varför knorrar då en människa här i livet, varför en man, om han drabbas av sin synd?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Låtom oss rannsaka våra vägar och pröva dem och omvända oss till HERREN.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Låtom oss upplyfta våra hjärtan, såväl som våra händer, till Gud i himmelen.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Vi hava varit avfälliga och gensträviga, och du har icke förlåtit det.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Du har höljt dig i vrede och förföljt oss, du har dräpt utan förskoning.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Du har höljt dig i moln, så att ingen bön har nått fram.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Ja, orena och föraktade låter du oss stå mitt ibland folken.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Alla våra fiender spärra upp munnen emot oss.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Faror och fallgropar möta oss fördärv och skada.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Vattenbäckar rinna ned från mitt öga för dottern mitt folks skada.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mitt öga flödar utan uppehåll och förtröttas icke,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
till dess att HERREN blickar ned från himmelen och ser härtill.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Mitt öga vållar mig plåga för alla min stads döttrars skull.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Jag bliver ivrigt jagad såsom en fågel av dem som utan sak äro mina fiender.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
De vilja förgöra mitt liv här i djupet, de kasta stenar på mig.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Vatten strömma över mitt huvud, jag säger: "Det är ute med mig."
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Jag åkallar ditt namn, o HERRE, har underst i djupet.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Du hör min röst; tillslut icke ditt öra, bered mig lindring, då jag nu ropar.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Ja, du nalkas mig, när jag åkallar dig; du säger: "Frukta icke."
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Du utför, Herre, min själs sak, du förlossar mitt liv.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Du ser, HERRE, den orätt mig vederfares; skaffa mig rätt.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du ser all deras hämndgirighet, alla deras anslag mot mig.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du hör deras smädelser, HERRE, alla deras anslag mot mig.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Vad mina motståndare tala och tänka ut är beständigt riktat mot mig.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Akta på huru de hava mig till sin visa, evad de sitta eller stå upp.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Du skall giva dem vedergällning, HERRE, efter deras händers verk.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Du skall lägga ett täckelse över deras hjärtan; din förbannelse skall komma över dem.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Du skall förfölja dem i vrede och förgöra dem, så att de ej bestå under HERRENS himmel.
