Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Eu sou aquele homem que viu a aflição pela vara do seu furor.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
A mim me guiou e levou às trevas e não à luz.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Deveras se tornou contra mim e virou a sua mão todo o dia.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Fez envelhecer a minha carne e a minha pele, quebrantou os meus ossos.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Edificou contra mim, e me cercou de fel e trabalho.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Assentou-me em lugares tenebrosos, como os que estavam mortos há muito.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Cercou-me de sebe, e não posso sair: agravou os meus grilhões.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ainda quando clamo e grito, ele exclui a minha oração.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Cercou de sebe os meus caminhos com pedras lavradas, divertiu as minhas veredas.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Fez-se-me como urso de emboscada, um leão em esconderijos.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Desviou os meus caminhos, e fêz-me em pedaços; deixou-me assolado.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Armou o seu arco, e me pôs como alvo à flecha.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Faz entrar nos meus rins as flechas da sua aljava.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Fui feito um objeto de escarneio a todo o meu povo, de canção sua todo o dia.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Fartou-me de amarguras, embriagou-me de absinto.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Quebrou com pedrinhas de areia os meus dentes; abaixou-me na cinza.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
E afastaste da paz a minha alma; esqueci-me do bem.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Então disse eu: Já pereceu a minha força, como também a minha esperança no Senhor.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Lembra-te da minha aflição e do meu pranto, do absinto e do fel.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Minha alma certamente disto se lembra, e se abate em mim.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Disto me recordarei no meu coração; por isso esperarei.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
As misericórdias do Senhor são a causa de não sermos consumidos; porque as suas misericórdias não tem fim.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Novas são cada manhã; grande é a tua fidelidade.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
A minha porção é o Senhor, diz a minha alma; portanto esperarei nele.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Bom é o Senhor para os que se atêm a ele, para a alma que o busca.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Bom é esperar, e aguardar em silêncio a salvação do Senhor.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Bom é para o homem levar o jugo na sua mocidade.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Assentar-se-á solitário, e ficará em silêncio; porquanto Deus o pôs sobre ele.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Ponha a sua boca no pó, dizendo: Porventura haverá esperança.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Dê a sua face ao que o fere; farte-se de afronta.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Porque o Senhor não rejeitará para sempre.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Antes, se entristeceu a alguém, compadecer-se-á dele, segundo a grandeza das suas misericórdias.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Porque não aflige nem entristece aos filhos dos homens do seu coração.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Para atropelar debaixo dos seus pés a todos os presos da terra.
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Para perverter o direito do homem perante a face do altíssimo.
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Para subverter ao homem no seu pleito; porventura não o veria o Senhor?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Quem é aquele que diz, e assim acontece, quando o Senhor o não mande?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Porventura da boca do altíssimo não sai o mal e o bem?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
De que se queixa logo o homem vivente? queixe-se cada um dos seus pecados.
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Esquadrinhemos os nossos caminhos, e investiguemo-los, e voltemos para o Senhor.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Levantemos os nossos corações com as mãos a Deus nos céus, dizendo:
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Nós prevaricamos, e fomos rebeldes; por isso tu não perdoaste.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Cobriste-nos da tua ira, e nos perseguiste; mataste, não perdoaste.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Cobriste-te de nuvens, para que não passe a nossa oração.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Por cisco e rejeitamento nos puseste no meio dos povos.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Todos os nossos inimigos abriram contra nós a sua boca.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Temor e cova vieram sobre nós, assolação e quebrantamento.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Correntes de águas derramou o meu olho pelo quebrantamento da filha do meu povo.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
O meu olho manou, e não cessa, porquanto não há descanço,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Até que atente e veja o Senhor desde os céus.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
O meu olho move a minha alma, por causa de todas as filhas da minha cidade.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Como ave me caçaram os que são meus inimigos sem causa.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Arrancaram a minha vida na masmorra, e lançaram pedras sobre mim.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Derramaram-se as águas sobre a minha cabeça; eu disse: Estou cortado.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Invoquei o teu nome, Senhor, desde a mais profunda cova.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Ouviste a minha voz; não escondas o teu ouvido ao meu suspiro, ao meu clamor.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Tu te chegaste no dia em que te invoquei; disseste: Não temas.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Pleiteaste, Senhor, os pleitos da minha alma, remiste a minha vida.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Viste, Senhor, a injustiça que me fizeram; julga a minha causa.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Viste toda a sua vingança, todos os seus pensamentos contra mim.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Ouviste o seu opróbrio, Senhor, todos os seus pensamentos contra mim,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Os ditos dos que se levantam contra mim e as suas imaginações contra mim todo o dia.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Observa-os a eles ao assentarem-se e ao levantarem-se; eu sou a sua canção.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Rende-lhes recompensa, Senhor, conforme a obra das suas mãos.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Dá-lhes ancia de coração, maldição tua sobre eles.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Na tua ira persegue-os, e desfa-los de debaixo dos céus do Senhor.
