Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Ko ahau te tangata kua kite i te pouri, he mea na te rakau o tona riri.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
I arahina e ia, i meinga kia haere i te pouri, kahore i te marama.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
He pono kua tahuri mai ia ki ahau, kua anga mai tona ringa ki ahau, a pau noa te ra.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Kua meinga nei e ia oku kikokiko me toku kiri kia rite ki o te koroheke, mangungu kau i a ia oku wheua.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Kua hanga e ia he patu moku; karapotia ana ahau ki te wai kawa, ki te raruraru.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Kua meinga ahau e ia kia noho ki nga wahi pouri, kia pera me te hunga kua mate noa ake.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Kua oti ahau te taiepa mai e ia, te puta atu ahau; kua meinga e ia toku mekameka kia taimaha.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ae ra, i ahau e karanga ana, e hamama ana kia awhinatia, ka araia mai e ia taku inoi.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Kua oti ano oku ara te taiepa mai e ia ki te kohatu tarai, whakakopikopikoa ake e ia oku ara.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Ko tona rite ki ahau kei te pea e whanga ana, kei te raiona i nga wahi ngaro.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Whakangaua ketia ana e ia oku ara, haehaea putia iho ahau; meinga ana ahau e ia kia noho kau noa iho.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Kua whakapikoa e ia tana kopere, a whakaturia ake ahau e ia hei koperenga pere.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Kua meinga e ia nga pere o tana papa pere kia ngoto ki oku whatumanawa.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Kua waiho ahau hei katanga ma toku iwi katoa; hei waiata ma ratou a pau noa te ra.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Kua whakakiia ahau e ia ki nga mea kawa, whakainumia rawatia ana ahau e ia ki te taru kawa.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Kua whatiwhatiia ano hoki e ia oku niho ki te kirikiri, hipokina ana ahau e ia ki te pungarehu.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Kua nekehia atu e koe toku wairua kei tata ki te rangimarie; i wareware ahau ki te pai.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Ki tonu ake ahau, kua pirau toku kaha, kahore he tumanakohanga maku ki a Ihowa.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Mahara ki toku ngakau mamae, ki toku pouri, ki te taru kawa, ki te wai kawa.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Maharahara tonu toku wairua ki a ratou, piko tonu iho i roto i ahau.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
E whakahokia ake ana tenei e ahau ki toku ngakau, koia i tumanako ai ahau.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
He mahi tohu na Ihowa te poto ai tatou, he kore no ana mahi aroha e mutu.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
E hou tonu ana ratou i tenei ata, i tenei ata; he nui tou pono.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Ko Ihowa te wahi moku, e ai ta toku wairua; no reira ka tumanako ahau ki a ia.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
He pai a Ihowa ki te hunga e tumanako ana ki a ia, ki te wairua e rapu ana i a ia.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
He pai ano kia tumanako te tangata, kia tatari marie hoki ki ta Ihowa whakaora.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
He pai ano mo te tangata kia amohia e ia te ioka i tona tamarikitanga.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Me noho ia, tona kotahi, me whakarongo puku hoki, no te mea nana i uta ki a ia.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Me tuku e ia tona mangai ki te puehu; mehemea pea tera he tumanakohanga.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Me hoatu e ia tona paparinga ki te tangata e papaki ana i a ia: kia ki tonu ia i te tawai.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
E kore hoki e mau tonu ta Ihowa panga:
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Ahakoa whakapouri ia, ka aroha ano ia, ka rite ki te nui o tana mahi tohu.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Kahore hoki ona ngakau whiu, whakapouri ranei, i nga tama a te tangata.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Ko te kuru i nga herehere katoa o te whenua ki raro i ona waewae;
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Ko te whakapeau ke i te tika o te tangata ina whakawakia i te aroaro o te Runga Rawa;
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Ko te whakariro ke i ta te tangata ina totohe, e kore tena e whakapaingia e te Ariki.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Ko wai tenei hei ki mai, a ka oti, i te mea kihai i whakahaua e te Ariki?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
He teka ianei e puta mai ana te kino me te pai i roto i te mangai o te Runga Rawa?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
He aha te tangata ora i amuamu ai, te tangata ina whiua mo ona hara?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
E rapu tatou, e kimi i o tatou ara, a ka tahuri ano ki a Ihowa.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Kia ara atu o tatou ngakau me o tatou ringa ki te Atua i te rangi.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
I he matou, i whakakeke; kihai ano koe i muru i to matou he.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Kua hipokina nei e koe ki te riri, tukinotia ana matou e koe: tukitukia ana e koe, kihai ano i tohungia e koe.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Hipokina ana e koe he kapua ki a koe, kei puta atu ta matou inoi.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Kua meinga matou e koe hei paru tahinga, hei mea akiri i waenga i nga iwi.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Kua hamama mai nga mangai o o matou hoariri katoa ki a matou.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Ko te wehi, ko te rua, kua tae mai kei a matou, te whakamoti me te wawahi.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Kei te tarere nei nga awa wai i toku kanohi, mo te wawahanga o te tamahine a toku iwi.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Maturuturu ana te wai i toku kanohi, kahore hoki e mutu, te ai he pariratanga,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Kia titiro mai ra ano a Ihowa, kia kite mai ra ano ia i runga i te rangi.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
E meatia iho ana toku ngakau e toku kanohi, mo nga tamahine katoa o toku pa.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Kua whaia kinotia ahau ano he manu e ratou, e te hunga e hoariri ana ki ahau, kahore he take.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Ngaro iho i a ratou toku ara i roto i te poka, kua maka e ratou he kohatu ki runga ki ahau.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
I rere nga wai i runga i toku mahunga: i mea ahau, kua motuhia ketia ahau.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
I karanga ahau ki tou ingoa, e Ihowa, i roto i te poka i raro rawa.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
I rongo koe ki toku reo; kaua e huna tou taringa ki te tanga o toku manawa, ki taku karanga.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
I whakatata mai koe i te ra i karanga ai ahau ki a koe; i ki mai koe, Kaua e wehi.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Kua tohea e koe, e te Ariki, nga tohe a toku wairua; kua hokona e koe toku ora.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Kua kite koe, e Ihowa, i te he i mahia ki ahau: mau e whakarite taku whakawa.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Kua kite koe i to ratou mauahara katoa, i o ratou whakaaro katoa moku.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Kua rongo koe ki ta ratou tawai, e Ihowa, ki o ratou whakaaro katoa moku;
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Ki nga ngutu o te hunga i whakatika mai ki ahau, ki ta ratou tikanga moku, a pau noa te ra.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Tirohia mai to ratou nohoanga iho, to ratou whakatikanga ake; ko ahau te waiatatia nei e ratou.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Hoatu he utu ki a ratou, e Ihowa, kia rite ki te mahi a o ratou ringa.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Hoatu ki a ratou he ngakau pakeke, tau kanga ki a ratou.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Whaia ratou i runga i te riri, whakangaromia atu ratou i raro i nga rangi o Ihowa.
