Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
[Aleph Ego vir videns paupertatem meam in virga indignationis ejus.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Aleph Me minavit, et adduxit in tenebras, et non in lucem.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Aleph Tantum in me vertit et convertit manum suam tota die.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Beth Vetustam fecit pellem meam et carnem meam; contrivit ossa mea.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Beth Ædificavit in gyro meo, et circumdedit me felle et labore.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Beth In tenebrosis collocavit me, quasi mortuos sempiternos.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Ghimel Circumædificavit adversum me, ut non egrediar; aggravavit compedem meum.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ghimel Sed et cum clamavero, et rogavero, exclusit orationem meam.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Ghimel Conclusit vias meas lapidibus quadris; semitas meas subvertit.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Daleth Ursus insidians factus est mihi, leo in absconditis.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Daleth Semitas meas subvertit, et confregit me; posuit me desolatam.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Daleth Tetendit arcum suum, et posuit me quasi signum ad sagittam.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
He Misit in renibus meis filias pharetræ suæ.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
He Factus sum in derisum omni populo meo, canticum eorum tota die.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
He Replevit me amaritudinibus; inebriavit me absinthio.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Vau Et fregit ad numerum dentes meos; cibavit me cinere.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Vau Et repulsa est a pace anima mea; oblitus sum bonorum.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Vau Et dixi: Periit finis meus, et spes mea a Domino.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Zain Recordare paupertatis, et transgressionis meæ, absinthii et fellis.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Zain Memoria memor ero, et tabescet in me anima mea.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Zain Hæc recolens in corde meo, ideo sperabo.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Heth Misericordiæ Domini, quia non sumus consumpti; quia non defecerunt miserationes ejus.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Heth Novi diluculo, multa est fides tua.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Heth Pars mea Dominus, dixit anima mea; propterea exspectabo eum.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Teth Bonus est Dominus sperantibus in eum, animæ quærenti illum.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Teth Bonum est præstolari cum silentio salutare Dei.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Teth Bonum est viro cum portaverit jugum ab adolescentia sua.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Jod Sedebit solitarius, et tacebit, quia levavit super se.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Jod Ponet in pulvere os suum, si forte sit spes.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Jod Dabit percutienti se maxillam: saturabitur opprobriis.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Caph Quia non repellet in sempiternum Dominus.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Caph Quia si abjecit, et miserebitur, secundum multitudinem misericordiarum suarum.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Caph Non enim humiliavit ex corde suo et abjecit filios hominum.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Lamed Ut conteret sub pedibus suis omnes vinctos terræ.
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
Lamed Ut declinaret judicium viri in conspectu vultus Altissimi.
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
Lamed Ut perverteret hominem in judicio suo; Dominus ignoravit.
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Mem Quis est iste qui dixit ut fieret, Domino non jubente?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Mem Ex ore Altissimi non egredientur nec mala nec bona?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Mem Quid murmuravit homo vivens, vir pro peccatis suis?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Nun Scrutemur vias nostras, et quæramus, et revertamur ad Dominum.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Nun Levemus corda nostra cum manibus ad Dominum in cælos.
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Nun Nos inique egimus, et ad iracundiam provocavimus; idcirco tu inexorabilis es.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Samech Operuisti in furore, et percussisti nos; occidisti, nec pepercisti.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Samech Opposuisti nubem tibi, ne transeat oratio.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Samech Eradicationem et abjectionem posuisti me in medio populorum.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Phe Aperuerunt super nos os suum omnes inimici.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Phe Formido et laqueus facta est nobis vaticinatio, et contritio.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Phe Divisiones aquarum deduxit oculus meus, in contritione filiæ populi mei.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Ain Oculus meus afflictus est, nec tacuit, eo quod non esset requies.
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
Ain Donec respiceret et videret Dominus de cælis.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Ain Oculus meus deprædatus est animam meam in cunctis filiabus urbis meæ.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Sade Venatione ceperunt me quasi avem inimici mei gratis.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Sade Lapsa est in lacum vita mea, et posuerunt lapidem super me.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Sade Inundaverunt aquæ super caput meum; dixi: Perii.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Coph Invocavi nomen tuum, Domine, de lacu novissimo.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Coph Vocem meam audisti; ne avertas aurem tuam a singultu meo et clamoribus.
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Coph Appropinquasti in die quando invocavi te; dixisti: Ne timeas.
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Res Judicasti, Domine, causam animæ meæ, redemptor vitæ meæ.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Res Vidisti, Domine, iniquitatem illorum adversum me: judica judicium meum.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Res Vidisti omnem furorem, universas cogitationes eorum adversum me.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Sin Audisti opprobrium eorum, Domine, omnes cogitationes eorum adversum me.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Sin Labia insurgentium mihi, et meditationes eorum adversum me tota die.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Sin Sessionem eorum et resurrectionem eorum vide; ego sum psalmus eorum.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Thau Redes eis vicem, Domine, juxta opera manuum suarum.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Thau Dabis eis scutum cordis, laborem tuum.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Thau Persequeris in furore, et conteres eos sub cælis, Domine.]
