Valitusvirret 3

1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

Ra Anumzamo'a arimpa ahenanteno, knaza namino nazeri haviza hige'na, tusi natama kria zana nagra ke'noe.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

Ana nehuno narotago higena, hanimpi tavira omane'nea kante vu'noe.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

Tamagerfa huno maka zupa nagrike'za nazeri haviza huvava huno nevuno, mago'a vahera anara osu'ne.

4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

Ama navufga nazeri navesra nehuno, navufga nazeri haviza nehuno zaferinani'aramina ruhantagi'ne.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

Knaza atregeno eno eme nazeri kanegigeno, hazenke zamo'a maka kaziga nazeri kagi'ne.

6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

Korapa'ma fri'za vu'naza vahe'mo'zama hanimpima mani'nazaza huno, natrege'na hanimpi mani'noe.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

Tusi'a vihu kegina huno nazeri agu'atege'na, anampintira atre'na atiorami'noe. Ana nehuno seni nofiteti nagia nazampina kinarente'ne.

8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

Nazama hinogu'ma Anumzamofontega nunamuna hu'na antahige'noanagi, krafa keni'a eri atre'ne.

9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

Kama vunaku'ma hua kampina Anumzamo'a ra have ome anteno rehiza nehuno, vunaku'ma huankana eri kazakinkazoko hige'na haviza hu'nea kante vu'noe.

10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

Beamo'o laionimo'o afi zaga azerinaku kafo anteno maniaza huno, Ra Anumzamo'a nazeri haviza hunaku kafonteno mani'neno,

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

navazuhu kanti atreno, laionimo nehiaza huno navufga tagnataganu vaziteno, natrege'na vahe'mo'a eme naza osige'na mase'noe.

12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

Anumzamo'a keve'a atifi erinteteno, avazuhu krarapeno nahenaku krinkenke hu'ne.

13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

Ana huteno keve'areti tumoni'a ahetane'ne.

14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

Maka nagri vahe'mo'zama nenage'za tusi nagiza re'naze. Ana nehu'za amnea omani'za maka zupa zagame nehu'za ana zagamepi kiza zokago ke hunante vava hu'naze.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

Rama'a knazanteti nagu'afina antevi'neteno, aka trazanteti tro hu'naza ti namige'na ne'noe.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

Anumzamo'a ne'onse haverami nagipina eri hatrentege'na navera ani futagi'noe. Ana nehugeno kugusopa hatreno nagofetu ante'ne.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

Arimpa fruma huno mani'zana nomanizanifina omanegeno, knare huno musema huno mani'zankura nagekani'noe.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

Ana hige'na amanage hu'noe, hanaveni'a omanegeno, Ra Anumzamofonkuma amuhama nehuazana huonantegahie hu'na antahi'noe.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

Hagi nagrama ranknazama eri'noa zamo'ene vahe moparegama kraga vahe kna'ma hu'na vano vanoma hu'noa zamo'enena, mago aka tima neazama hu'noa zana nagera okani'ne.

20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

Maka zupa ana zanku'ma nagesa nentahugeno'a, nagu'amo'a kna nehigeno havizantfa hu'ne.

21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

E'ina hu'neanagi mago zanku nagesa nentahi'na, amuhara nehue.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

Ra Anumzamo'ma avesiranteno knare'ma hunerantea avesi'zamo'a, tamagerfa huno vagaore mevava nehie. Na'ankure agri asunkuzamo'a vagaore meno nevie.

23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

Maka nanterana Anumzamoka kagri kasunku zamo'a egasefa huvava nehiankino, hugahuema hunka hu'nana zama nehana kavukvazamo'a tusi zankerfa me'ne.

24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

Nagra'ma nagesa antahuana, Agra nagri Ra Anumza mani'negu nagra Agriteke amuhara huntegahue.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

Ra Anumzamo'a agrite'ma amuha'ma nehu'za, zamagu'areti'ma hu'za agriku'ma nehakaza vahera zamazeri knare nehie.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

Akoheno avega anteno mani'nenigeno Ra Anumzamo'ma ete agu'vazino avre avu'ava zamo'a knare hu'ne.

27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

Nahezavema mani'nesire'ma knazama eri'zamo'a, e'i knare hu'ne.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

Ra Anumzamo'ma mago vahe'ma knazama neminigeno'a, anazankura keaga osu agraku akoheno manino.

29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

Anama nehanigeno keaga osu agra avufgama anteramino kugusopafima mani'nesigeno, negeno azama hunaku'ma hanuno'a aza hugahie.

30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

Hagi mago vahemo'ma ameragente'ma rupro huminaku'ma nehanigeno'a, amne ante vivi hu'nesnigeno rupro humina, agra amne agazea erigahie.

31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

Na'ankure Ra Anumzamo'a mago vahera amagena humi vava huno ovugahie.

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

Ra Anumzamo'a vahera knazana amigahianagi, Agra vaga ore mevava avesi zama'agu nentahino, avesinezmanteno knare avu'ava hunezmante.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

Ra Anumzamo'ma knazama atregeno eno vahe'ma zamazeri havizama nehiana, Agra'a anaza hunakura nosie.

34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

Hanki vahe'mo'zama kina vahe'ma zamazeri havizama huge,

35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

mago vahe'mo'ma Marerisa Anumzamofo avure'ma fatgo avu'ava'ma nehanigeno'ma, haviza hane huno'ma huntege,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

keagare'ma oti zupama havige hu'za zamazeri havizama nehaza avu'ava zanku'enena Ra Anumzamo'a ave'nosie.

37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

Ra Anumzamo'ma osu'nenia nanekerera, iza agra'a avesitera mago zana eri forera hugahie?

38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

Ra Anumzana Marerisa Anumzamo'a Agra agipinti huama huno, knare zane havi zanena forera huo huno higeno forera nehie.

39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

Ofri kasefa'ma huno mani'nesnia vahe'mo'a, agri kumi'mofo nonama huno azeri havizama hania zankura ke hakarea osino.

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

Hagi tagrama nehuna tavutavara rezaganeta ke so'e huteta, ana tavutva zampintira ete rukrahe huta Ra Anumzamofontega esanune.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

Hanki tagu'areti huta tazana erisga nehuta, monafinkama mani'nea Anumzamofontega amanage huta nunamuna hugahune,

42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

tagra kumi huta kagrira tamefi hugamunkenka, kumitia atre orante'nane.

43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

Kagrira karimpa ahe'zamo'a avitegenka, kasunkura hunka oratrenka tavaririnka tahe fri'nane.

44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

Kagrira tusi hampomo refitegenka mani'nanketa, nunamuna hu'nonanagi tagri nunamumo'a kagritera ovu'ne.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

Tagrira tatranketa vahe moparega vano nehunke'za, amne zama hiaza hu'za tage so'ea osu'naze.

46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

Maka ha' vahetimo'za huhaviza hurante'naze.

47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

Anama hazageta koro hu'none. Na'ankure tagesa ontahuna hazenke zamo eme tazeri havizantfa hu'ne.

48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Knazamo'ma eno nagri vahe'ma eme zamazeri havizama hiazama negogeno'a, navunumo'a tima eviankna huno,

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

navufintira navunura hu vava nehie.

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

Ana zavira ontagane ate vava nehanugeno, Ra Anumzamo'a monafinti kefenka ateno nagegahie.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

Jerusalemi rankumanifi a'neneramima, ha' vahe'mo'zama eme zamazeri havizama hazazama negogeno'a, tumonimo'a netanegeno nagu'amo'a havizantfa hu'ne.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

Nagra mago havizana osu'noanagi, ha' vahe'nimo'za namama ahenakuma rotago'ma hazaza hu'za nagene re'naze.

53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

Zamagra nahe'za nagrira kerifi eri nevazi'za, ana kerigana havenu refite'naze.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

Ana hazageno timo nazeri nakari'aza higena, nagra frigahue hu'na antahi'noe.

55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

Ana kerifima mani'nofintira Ra Anumzamoka kagra naza huogu kagri kagia ahe'na nunamuna nehue.

56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

Hagi Kagra nunamu keni'a nentahinanki, kagesa renkani oro.

57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

Hagi nazama huogu'ma kema hugenka Kagra nagrite erava'o nehunka, korora osuo hunka nasami'nane.

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

Ra Anumzamoka keagani'a refko hunka nentahinka nagu'vazinke'na knare hu'na mani'noe.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

Ra Anumzamoka nagri'ma hazenkema eme nami'naza vahera hago kenka antahinka hu'nane. Ana hu'nananki nagri kaziga antenka agra fatgo hu'ne hunka ana vahera keaga huzmanto.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

Ana vahe'mo'zama nagri'ma nazeri havizama hunaku'ma, maka keagama retro'ma hu'nazana hago ke'nane.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

Hagi ana vahe'mo'zama kiza zokago kema hunenante'za, nagri'ma nazeri haviza hu kema anakiza nanekea Ra Anumzamoka hago antahi'nane.

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

Ha' vaheni'amo'za maka zupa, nagri'ma nazeri havizama hanaza nanekea, zamagira magopi ante'neza sumisumi hu'za keaga huvava nehaze.

63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

Manizafina zagamepi erinte'za kiza zokago zagame ke hunante'naze.

64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

Ra Anumzamoka ana vahe'mo'zama hu'naza havi zamavu'zamava negenka, mizana zamitere hugahane.

65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

Ana vahe'mokizmi zamagu'a eri hankavetige'za, sifnafi maniho.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

Ana vahera Kagra krimpa ahenezmantenka, zamarotago hunka zamahe hana huge'za, Ra Anumzamoka mopamofo agofetura omanitfa hiho.