Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Abụ m onye hụrụla ahụhụ site na mkpara igwe nke nrubiga oke nke iwe Onyenwe anyị.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
O sitela nʼihu ya chụpụ m, mee ka m jegharịa nʼọchịchịrị kama nʼìhè.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Nʼezie, ọ tụgharịala aka ya megide m, mgbe mgbe, ogologo ụbọchị niile.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
O meela ka akpụkpọ ahụ na anụ ahụ m fịkpọọ, ọ nyajisiela ọkpụkpụ di m nʼahụ.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
O busola m agha, jiri ihe ilu na oke mkpagbu gbaa m gburugburu.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
O meela ka m biri nʼọchịchịrị dịka ndị nwụrụ anwụ kemgbe oge gara aga.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Ọ gbachibidola m ogige, ime ka m ghara ịgbapụ; o jirila ụdọ igwe dị arọ mee ka m ghara ijegharị.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ọ na-eme ka ekpere m hapụ irute ya, ọ bụladị mgbe m kpọkuru ya ka o nyere m aka.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
O jirila nkume a wara awa gbachie ụzọ m niile, o meela ka okporoụzọ m gbagọọ agbagọ.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Dịka anụ ọhịa bịa nke makpu na-eche nche, na dịka ọdụm nke na-ezo onwe ya,
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
o sitela nʼokporoụzọ dọkpụrụ m dọbisie m ahụ, hapụ m na-enweghị onye inyeaka.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Ọ dọọla ụta ya mee m ka m bụrụ onye àkụ ya ga-agbata.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
O ji àkụ nke si nʼakpa àkụ ya gbapuo m obi.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Aghọrọ m ihe ọchị nye ndị m niile; ha ji abụ na-akwa m emo ogologo ụbọchị niile.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
O meela ka ihe niile na-elu ilu ju m afọ, meekwa ka m ṅụjuo oluilu afọ.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
O meela ka m jiri okwute tajisie eze m, o kponyekwala m ntụ nʼọnụ m.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Enweghị m udo, echezọkwaala m ihe ọganihu bụ.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Nʼihi ya, ana m ekwu, “Ịma mma m ọbụla adịghịkwa. Agaghị m enwetakwa ihe ndị ahụ m lere anya na m ga-esi nʼaka Onyenwe anyị nweta.”
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Ana m echeta ahụhụ m, na mwagharị m, ya na ihe ilu na oluilu.
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Mgbe m na-echeta ya, obi m na-ada mba nʼime m.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Ma ọ dị ihe m na-echeta nʼobi m nke na-eme ka m nwee olileanya.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Ọ bụ nʼihi ịhụnanya dị ukwuu nke Onyenwe anyị na-emeghị ka anyị gwụsịa, nʼihi na obi ebere ya adịghị agwụ agwụ.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Ha na-adị ọhụrụ ụtụtụ niile; ikwesi ntụkwasị obi gị bụ ihe kwudosiri ike.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Mkpụrụobi m na-ekwu, “Onyenwe anyị bụ oke m, nʼihi ya, aga m enwe nchekwube na ya.”
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Onyenwe anyị dị mma nʼebe ndị olileanya ha dị nʼime ya, e, nʼebe obi ahụ dị, nke na-achọsi ya ike.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Ọ bụ ihe dị mma iji nwayọọ chere nzọpụta nke Onyenwe anyị.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Ọ bụ ihe dị mma ka mmadụ buru ibu arọ dịrị ya mgbe ọ bụ okorobịa.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Ya nọrọkwa duu naanị ya, nʼihi na ọ bụ Onyenwe anyị bokwasịrị ya ibu ahụ.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Ya tinye ihu ya nʼaja, nʼihi na olileanya nwere ike dịrị.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Ya cheziere onye ahụ chọrọ iti ya ihe ntị ya, ya kwerekwa ka ihe ihere ju ya afọ.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Nʼihi na Onyenwe anyị adịghị ajụ onye ọbụla ruo mgbe ebighị ebi.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Ọ bụ ezie na ọ na-eme ka mmekpa ahụ bịa, ma ọ na-emesịakwa gosi obi ebere ya, nʼihi na ịhụnanya ya, nke na-adịghị agwụ agwụ, dị ukwuu.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Nʼihi na ọ naghị elezi anya eweta ahụhụ, maọbụ mee ka ụmụ mmadụ nọọ na mmekpa ahụ.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Iji ụkwụ zọgbuo ndị mkpọrọ nọ nʼala ahụ
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
ime ka ihe ruru mmadụ hapụ iru ya aka nʼihu Onye kachasị ihe niile elu,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
ime ka ikpe ziri ezi ghara irute mmadụ. Ọ bụ na Onyenwe anyị agaghị ahụ ihe ndị a?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Onye pụrụ ikwu okwu mekwa ka ọ dị ire ma ọ bụrụ na Onyenwe anyị enyeghị iwu ka ọ dị otu ahụ?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Ọ bụghị site nʼọnụ Onye kachasị ihe niile elu ka ihe ọma na ihe ọjọọ si abịa?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Gịnị mere mmadụ dị ndụ ga-eji tamuo ntamu mgbe ọ na-ahụ ahụhụ nʼihi mmehie ya?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Ka anyị nyochaanụ ụzọ anyị nwapụta ya. Ka anyị lọghachikwutenụ Onyenwe anyị.
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Ka anyị welie aka anyị abụọ na obi anyị elu nye Chineke nọ nʼeluigwe, sị:
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
“Anyị emehiela, nupu isi, ma ị gbagharabeghị.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
“I jirila iwe kpuchie onwe gị, si otu a chụọ anyị ọsọ. I gbuola anyị, jụ imere anyị ebere.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
I jiri igwe ojii kpuchie onwe gị ka ekpere anyị ghara irute gị.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
I meela ka anyị ghọọ unyi na ihe a zachapụrụ azachapụ nʼetiti mba niile.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
“Ndị iro anyị niile asaghepụla ọnụ ha megide anyị.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Anyị ahụọla ahụhụ site nʼoke ihe egwu na ihe ndaba dị iche iche, na mbibi na ịla nʼiyi.”
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Anya mmiri nke dịka iyi na-asọ asọ si nʼanya m na-asọpụta nʼihi ndị m a lara nʼiyi.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Anya mmiri si m nʼanya ga-anọgide na-asọpụta na-akwụsịghị akwụsị,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
tutu ruo mgbe Onyenwe anyị ga-esite nʼeluigwe ledata anya ma hụ.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Ihe anya m na-ahụ na-ewetara mkpụrụobi m ihe mgbu, nʼihi ọnọdụ nke ndị inyom niile nọ nʼime obodo m.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Ndị ahụ mere onwe ha ndị iro m, ndị m na-emeghị ihe ọjọọ ọbụla, na-achụ m ọsọ dịka m bụ nnụnụ.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Ha gbalịrị ime ka m nwụọ nʼime olulu site nʼịtụ m nkume.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Mmiri kpuchiri m isi, echere m na-efuola m.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Esitere m na nsọtụ olulu ahụ kpọkuo aha gị, gị Onyenwe anyị.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Ị nụrụ arịrịọ m rịọrọ gị, “Biko, emechila ntị gị. Nụrụ arịrịọ inyeaka nke m na-arịọ gị.”
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Ị bịara nso mgbe m kpọkuru gị. Ị sịrị, “Atụla egwu.”
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Gị onwe gị, Onyenwe anyị, kpechitere ọnụ m, gị gbapụtara ndụ m.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Onyenwe anyị, ị hụla ihe ọjọọ ha mere m. Kpechitere m ọnụ m.
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Ị hụla ịbọ ọbọ ha niile na nzube niile ha na-ezube megide m.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Onyenwe anyị, ị nụla nkọcha niile ha na-akọcha m na nzube niile ha na-ezube megide m.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Ị na-anụ izu na ntamu nke ndị iro m megide m ogologo ụbọchị niile.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Lee ha! Ha na-akọcha m mgbe ha guzoro ọtọ, na-akọcha m mgbe ha nọdụrụ ala. Ha ji abụ na-akọcha m.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Onyenwe anyị, biko, kwụghachi ha ihe ruuru ha, nʼihi ihe niile aka ha rụpụtara.
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Jiri ihe mkpudo kpuchie obi ha. Meekwa ka ịbụ ọnụ gị dịkwasị ha.
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Site nʼiwe gị chụọ ha ọsọ. Laakwa ha nʼiyi nʼiwe gị, ka ha ghara ịdịkwa nʼokpuru eluigwe nke Onyenwe anyị ọzọ.
