Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Én vagyok a férfi, ki látta a nyomort indulatának vesszéjével.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Engem hajtott és elvitt sötétségben és nem világosságban.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Bizony ellenem újra meg újra fordítja kezét egész nap.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Elenyésztette húsomat és bőrömet, összetörte csontjaimat.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Épített ellenem és közrefogott méreggel és fáradalommal.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
Sötét helyeken lakoztatott, mint őskornak holtjait.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Körülfalazott engem, s nem mehetek ki, súlyosította bilincsemet.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ha kiáltok is és fohászkodom, elrekeszti imámat.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Elfalazta útjaimat faragott kővel, elgörbítette ösvényeimet.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Leselkedő medve ő nekem, oroszlán a rejtekben.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Útjaimat eltérítette, szétvagdalt engem, pusztává tett.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Megfeszítette íjját s odaállított engem mint czélt a nyilnak.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Bevitte veséimbe tegzének fiait.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Nevetsége lettem egész népemnek, gúny daluk egész nap.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Jóllakatott engem keserűségekkel, megittasított ürömmel.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Megzúzta kaviccsal fogaimat, leszorított a hamuba.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Letett a békéről lelkem, elfelejtettem a jólétet.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
S mondtam: Elveszett az életerőm és várakozásom az Örökkévalótól.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Gondolj nyomoromra éa hontalanságomra; üröm és méreg!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Gondolva gondol rá és meggörnyed bennem a lelkem.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Ezt veszem szivemre, azért várakozom.
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Az Örökkévaló kegyei bizony nem fogytak el, bizony nem lett vége irgalmának.
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
Újak reggelenként, nagy a te hűséged!
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Osztályrészem az Örökkévaló, mondta lelkem, azért várakozom reá.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Jóságos az Örökkévaló az őt remélőkhez, a lélekhez, mely őt keresi.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Jó, midőn hallgatagon várakozik az Örökké való segedelmére.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Jó a férfinak, midőn jármot visel, ifju korában!
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Magánosan üljön és hallgasson, mert ő vetette rá.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Porba tegye száját – hátha van remény.
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Odaadja orczáját az őt ütőnek, lakjék jól gyalázattal.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Mert nem vet el örökre az Úr.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
Mert ha bút okozott, majd irgalmaz kegyei bősége szerint.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Mert nem szíve szerint sanyargatta és búsította az ember fiait,
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
hogy valaki lesújtja lábai alá mind az ország foglyait,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
hogy elhajlítja a férfi jogát a legfelsőnek színe előtt;
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
hogy elgörbíti az embert pörében – nem látta volna az Úr?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Ki az, ki mondta, és lett, amit az Úr nem parancsolt volna?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
A Legfelsőnek szájából nem származik-e a rossz és a jó?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Hát mit panaszkodik az ember, míg él, a férfi az ő vétkei mellett?
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Kutassuk át utainkat s vizsgáljuk meg, bogy megtérjünk az Örökkévalóhoz!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Emeljük fel szivünket kezeinkkel együtt Istenhez az égben!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Mi el pártoltunk és engedetlenkedtünk, te nem bocsátottál meg.
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
Haragban elfödted magadat s üldöztél minket, öltél, nem sajnáltál.
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
Elfödted magadat felhővel; hogy át nem hatott imádság.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Szemétté és megvetéssé tettél minket a népek közt.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Szájukat nyitották reánk mind az ellenségeink.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Rettegés és örvény jutott nekünk, a pusztulás és romlás.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Vizpatakoktól folyik szét szemem népem leányának romlása miatt.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Szemem elomlott s nem csillapodott, szünet nélkül,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
míg le nem tekint és nem látja az Örökkévaló az égből.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Szemem bút okozott lelkemnek városomnak mind a leányai miatt.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Vadászva vadásztak rám, mint madárra, ok nélkül való ellenségim.
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
Gödörbe szorították éltemet s követ hajítottak reám.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Vizek áradtak fejem fölé, azt mondtam: el vagyok veszve.
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Szólítottam nevedet, Örökkévaló, mélységes gödörből.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Szavamat hallottad, ne rejtsd el füledet, szabadulásom kedvéért, fohászom elől!
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Közel voltál, amely napon hívtalak, azt mondtad: ne félj!
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Vitted, Uram, lelkem ügyeit, megváltottad éltemet.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Láttad, Örökkévaló, bántalmamat, szerezz jogot nekem!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Láttad minden boszúállásukat, mind az ő gondolataikat ellenem.
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Hallottad gyalázásukat, Örökkévaló, mind az ő gondolataikat ellenem.
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
Támadóim ajkai és elmélkedésük ellenem vannak egész nap.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Ültöket és keltöket tekintsd, én vagyok gúnydaluk.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Viszonozd nekik tettüket, Örökkévaló, kezeik műve szerint!
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Adjad nekik szívnek elborulását: átkodat nekik!
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Üldözd haragban és semmisítsd meg őket az Örökkévaló egei alól!
