Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Ich bin der Mann, der tief gebeugt worden ist durch die Rute seines Zorns.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Mich hat er verjagt und in die Finsternis geführt und nicht ans Licht.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Nur gegen mich kehrt er immer wieder den ganzen Tag seine Hand.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Er hat mein Fleisch und meine Haut verschlungen und meine Knochen zermalmt.
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
Er hat rings um mich her Gift und Drangsal aufgebaut.
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
In dunkeln Höhlen läßt er mich wohnen wie längst Verstorbene.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Er hat mich eingemauert, daß ich nicht herauskommen kann; mit ehernen Ketten hat er mich beschwert.
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
Ob ich auch schreie und rufe, verstopft er doch die Ohren vor meinem Gebet.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Quadersteine legt er mir in den Weg, krümmt meine Pfade.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Er lauert mir auf wie ein Bär, wie ein Löwe im Dickicht.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Er hat mich auf Abwege gebracht, ist über mich hergefallen und hat mich arg zugerichtet.
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
Er hat seinen Bogen gespannt und mich dem Pfeile zum Ziel gesetzt.
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
Er hat mir seines Köchers Söhne in die Nieren gejagt.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Ich bin allem Volk zum Gelächter geworden, ihr Liedlein den ganzen Tag.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Er hat mich mit Bitterkeit gesättigt, mit Wermut getränkt.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Er ließ meine Zähne sich an Kies zerbeißen, er hat mich mit Asche bedeckt.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Und du hast meine Seele aus dem Frieden verstoßen, daß ich des Glückes vergaß.
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Und ich sprach: Meine Lebenskraft ist dahin, meine Hoffnung auf den HERRN.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Sei eingedenk meines Elends, meiner Verfolgung, des Wermuts und des Gifts!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Beständig denkt meine Seele daran und ist tief gebeugt!
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Dieses aber will ich meinem Herzen vorhalten, darum will ich Hoffnung fassen:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Gnadenbeweise des HERRN sind's, daß wir nicht gänzlich aufgerieben wurden, denn seine Barmherzigkeit ist nicht zu Ende;
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
sie ist alle Morgen neu, und deine Treue ist groß!
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Der HERR ist mein Teil, spricht meine Seele; darum will ich auf ihn hoffen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Der HERR ist gütig gegen die, welche auf ihn hoffen, gegen die Seele, die nach ihm fragt.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Gut ist's, schweigend zu warten auf das Heil des HERRN.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Es ist einem Manne gut, in seiner Jugend das Joch zu tragen.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Er sitze einsam und schweige, wenn man ihm eines auferlegt!
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Er stecke seinen Mund in den Staub; vielleicht ist noch Hoffnung vorhanden!
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
Schlägt ihn jemand, so biete er ihm den Backen dar und lasse sich mit Schmach sättigen!
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Denn der Herr wird nicht ewig verstoßen;
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
sondern wenn er betrübt hat, so erbarmt er sich auch nach der Größe seiner Gnade.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Denn nicht aus Lust plagt und betrübt ER die Menschenkinder.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Wenn alle Gefangenen eines Landes mit Füßen getreten,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
wenn das Recht eines Mannes vor dem Angesicht des Höchsten gebeugt,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
die Rechtssache eines Menschen verdreht wird, sollte der Herr es nicht beachten?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Wer hat je etwas gesagt und es ist geschehen, ohne daß der Herr es befahl?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Geht nicht aus dem Munde des Höchsten das Böse und das Gute hervor?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Was beklagt sich der Mensch? Es hätte sich wahrlich jeder über seine Sünde zu beklagen!
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Lasset uns unsere Wege erforschen und durchsuchen und zum HERRN zurückkehren!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Lasset uns unsere Herzen samt den Händen zu Gott im Himmel erheben!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Wir sind abtrünnig und widerspenstig gewesen; das hast du nicht vergeben;
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
du hast dich im Zorn verborgen und uns verfolgt; du hast uns ohne Gnade erwürgt;
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
du hast dich in eine Wolke gehüllt, daß kein Gebet hindurchdrang;
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
du hast uns zu Kot und Abscheu gemacht unter den Völkern!
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Alle unsere Feinde haben ihr Maul gegen uns aufgesperrt.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Grauen und Grube wurden uns beschieden, Verwüstung und Untergang.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Es rinnen Wasserbäche aus meinen Augen wegen des Untergangs der Tochter meines Volkes.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mein Auge tränt unaufhörlich; denn da ist keine Ruhe,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
bis der HERR vom Himmel herabschauen und dareinsehen wird.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Was ich sehen muß, tut meiner Seele weh ob aller Töchter meiner Stadt.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Die mich ohne Ursache hassen, stellten mir heftig nach wie einem Vogel;
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
sie wollten mich in der Grube ums Leben bringen und warfen Steine auf mich.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Die Wasser gingen über mein Haupt; ich sagte: Ich bin verloren!
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Aber ich rief, HERR, deinen Namen an, tief unten aus der Grube.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Du hörtest meine Stimme: «Verschließe dein Ohr nicht vor meinem Seufzen, vor meinem Hilferuf!»
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Du nahtest dich mir des Tages, als ich dich anrief, du sprachest: Fürchte dich nicht!
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Du führtest, o Herr, die Sache meiner Seele, du rettetest mir das Leben!
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Du hast, o HERR, meine Unterdrückung gesehen; schaffe du mir Recht!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du hast all ihre Rachgier gesehen, alle ihre Anschläge wider mich;
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
du hast, o HERR, ihr Schmähen gehört, alle ihre Pläne gegen mich,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
die Reden meiner Widersacher und ihr beständiges Murmeln über mich.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Siehe doch: ob sie niedersitzen oder aufstehen, so bin ich ihr Spottlied.
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Vergilt ihnen, o HERR, nach dem Werk ihrer Hände!
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
Gib ihnen Verstockung ins Herz, dein Fluch komme über sie!
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Verfolge sie in deinem Zorn und vertilge sie unter dem Himmel des HERRN hinweg!
