Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Ich bin der Mann, der Elend erlebt hat durch die Rute seines Zornes;
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
mich hat er geführt und getrieben in Finsternis und tiefes Dunkel;
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
nur gegen mich kehrt er immer wieder seine Hand Tag für Tag!
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Mein Fleisch und meine Haut hat er hinschwinden lassen, meine Glieder zerschlagen;
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
aufgetürmt hat er rings um mich Gift und Mühsal;
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
in Finsternis hat er mich versenkt wie die ewig Toten.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Er hat mich ummauert, daß ich keinen Ausweg habe, mich mit schweren Ketten beladen;
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
ob ich auch schreie und rufe: er verschließt sich meinem Flehen.
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
Er hat meine Wege mit Quadersteinen vermauert, meine Pfade ungangbar gemacht.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Ein lauernder Bär ist er mir gewesen, ein Löwe im Versteck.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Er hat mich auf Irrwegen wandeln lassen und mich zerfleischt, mich verstört;
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
er hat seinen Bogen gespannt und mich als Zielscheibe hingestellt für seine Pfeile,
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
hat die Söhne seines Köchers mir ins Herz dringen lassen.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Meinem ganzen Volk bin ich zum Hohn geworden, ihr Spottlied den ganzen Tag;
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
mit Bitternissen hat er mich gesättigt, mit Wermut mich getränkt.
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
Meine Zähne hat er mich an Kieseln zerbeißen lassen, mich in den Staub niedergetreten.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Du hast meiner Seele den Frieden entrissen, so daß ich verlernt habe, glücklich zu sein,
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
und ausrufe: »Dahin ist meine Lebenskraft und verloren meine Hoffnung auf den HERRN!«
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Gedenke meines Elends und meiner Irrsale, des Wermuts und des Gifts!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Ohne Unterlaß denkt meine Seele daran und ist gebeugt in mir.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Dies will ich mir zu Herzen nehmen und darum der Hoffnung leben:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Die Gnadenerweisungen des HERRN sind noch nicht erschöpft, sein Erbarmen ist noch nicht zu Ende;
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
alle Morgen sind sie neu, groß ist deine Treue.
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
»Der HERR ist mein Teil!« bekennt meine Seele; drum will ich auf ihn hoffen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Gütig ist der HERR gegen die, welche auf ihn harren, gegen ein Herz, das ihn sucht.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Gut ist es, geduldig zu sein und schweigend zu warten auf die Hilfe des HERRN.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Gut ist es für jeden, das Joch schon in seiner Jugend tragen zu lernen;
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
er sitze einsam und schweige, wenn der HERR es ihm auferlegt!
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Er neige seinen Mund in den Staub hinab: vielleicht ist noch Hoffnung vorhanden;
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
er biete ihm, wenn er ihn schlägt, die Wange dar, lasse sich mit Schmach sättigen!
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Denn nicht auf ewig verstößt der HERR,
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
sondern, wenn er Trübsal verhängt hat, erbarmt er sich auch wieder nach seiner großen Güte;
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
denn nicht aus Lust plagt und betrübt er die Menschenkinder.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Wenn man mit Füßen niedertritt alle Gefangenen der Erde,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
wenn man das Recht eines Mannes beugt vor den Augen des Höchsten,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
wenn man einen Menschen in seinem Rechtsstreit ins Unrecht setzt: sollte das der Herr nicht beachten?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Wer kann denn befehlen, daß etwas geschehe, ohne daß der Herr es geboten hat?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Geht nicht aus dem Munde des Höchsten das Glück wie das Unglück hervor?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Was klagt (also) der Mensch, solange er lebt? Ein jeder klage über seine Sünden!
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Laßt uns unsern Wandel prüfen und erforschen und zum HERRN umkehren!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Laßt uns unser Herz mitsamt den Händen erheben zu Gott im Himmel!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Wir sind es, die abtrünnig und ungehorsam gewesen sind; du aber hast nicht verziehen,
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
hast dich in Zorn gehüllt und uns verfolgt, hingerafft ohne Schonung;
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
du hast dich in Gewölk gehüllt, so daß kein Gebet hindurchdringen konnte;
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
zu Kehricht und zum Abscheu hast du uns gemacht inmitten der Völker.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Es haben den Mund gegen uns aufgerissen all unsere Feinde;
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Grauen und Grube sind uns zuteil geworden, Verwüstung und Untergang!
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Wasserbäche läßt mein Auge rinnen über die Zertrümmerung der Tochter meines Volkes.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Mein Auge ergießt sich ruhelos in Tränen ohne Aufhören,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
bis der HERR vom Himmel herniederschaue und dareinsehe.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Was ich sehen muß, versetzt mich in Trauer um aller Töchter meiner Stadt willen.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Ach! Wie einen Vogel haben die mich gejagt, die mir ohne Ursache feind sind;
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
sie haben mich in die Grube gestoßen, um mein Leben zu vernichten, und haben Steine auf mich geworfen:
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
die Wasser schlugen mir über dem Haupt zusammen; ich dachte: »Mit mir ist’s aus!«
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Da rief ich deinen Namen an, HERR, tief unten aus der Grube,
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
und du hast mich gehört, als ich zu dir flehte: »Verschließ dein Ohr nicht meinem Hilferuf!«
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Du hast dich mir genaht, als ich dich anrief, hast mir zugerufen: »Fürchte dich nicht!«
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Du, o HERR, hast meine Sache geführt, hast mein Leben gerettet;
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
du, o HERR, hast meine Unbill gesehen: verhilf mir zu meinem Recht!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du hast all ihre Rachgier gesehen, all ihre Anschläge gegen mich,
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
hast, o HERR, ihr Schmähen gehört, all ihre Anschläge gegen mich,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
das Gerede meiner Widersacher und ihre täglichen Ränke gegen mich.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Gib acht auf ihr Sitzen und ihr Aufstehen: ihr Spottlied bin ich!
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Du wirst ihnen vergelten, HERR, wie ihre Taten es verdienen,
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
wirst ihnen Verblendung ins Herz geben: dein Fluch komme über sie!
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Du wirst sie im Zorn verfolgen und sie vertilgen unter Gottes Himmel hinweg!
