Valitusvirret 3
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
Ich bin der Mann, der Elend sah unter der Rute seines Grimms.
2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
Mich hat er getrieben und geführt in Finsternis und tiefes Dunkel.
3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
Ja, gegen mich kehrt er immer auf neue den ganzen Tag seine Hand.
4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
Aufgerieben hat er mein Fleisch und meine Haut, meine Gebeine zerbrochen,
5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
rings um mich aufgebaut Gift und Drangsal,
6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
mich in tiefe Finsternis versetzt wie in der Urzeit Verstorbene.
7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
Er hat mich ummauert ohne Ausweg, meine Ketten beschwert;
8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
ob ich auch schreie und rufe, er hemmt mein Gebet,
9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
vermauerte meine Wege mit Quadern, verstörte meine Pfade.
10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
Ein lauernder Bär war er mir, ein Löwe im Hinterhalt.
11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
Er hat meine Wege in die Irre geführt und mich zerrissen, mich verödet gemacht,
12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
hat seinen Bogen gespannt und mich aufgestellt als Ziel für den Pfeil,
13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
in meine Nieren gesandt seines Köchers Söhne.
14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
Ich ward zum Gelächter für alle Völker, ihr Spottlied den ganzen Tag.
15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
Er sättigte mich mit Bitternissen, berauschte mich mit Wermut
16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
und ließ meine Zähne Kiesel zermalmen, mich in Asche mich wälzen.
17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
Du raubtest meiner Seele den Frieden, ich vergaß des Glücks
18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
und sprach: dahin ist meine Lebenskraft, mein Vertrauen auf Jahwe.
19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
Gedenke meines Elends und meiner Irrsal, des Wermuts und des Gifts!
20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
Es gedenkt, es gedenkt und ist gebeugt in mir meine Seele.
21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
Dies will ich zu Herzen nehmen, darum will ich hoffen:
22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
Jahwes Gnaden sind ja noch nicht aus, sein Erbarmen ja nicht zu Ende;
23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
jeden Morgen ist es neu, groß ist deine Treue!
24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
Mein Teil ist Jahwe, spricht meine Seele, darum will ich auf ihn hoffen.
25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
Gütig ist Jahwe gegen die, so auf ihn harren, gegen die Seele, die ihn sucht.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
Gut ist's, schweigend zu harren auf die Hilfe Jahwes.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
Gut ist's dem Manne, zu tragen das Joch in seiner Jugend.
28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
Er sitze einsam und schweige, weil er's ihm auferlegt.
29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
Er berühre mit seinem Munde den Staub, vielleicht ist noch Hoffnung;
30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
biete dem, der ihn schlägt, die Wange, werde mich Schmach gesättigt.
31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
Denn nicht auf ewig verstößt der Herr.
32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
sondern, wenn er betrübt hat, so erbarmt er sich wieder nach der Fülle seiner Gnade.
33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Denn er plagt nicht aus Lust und betrübt die Menschenkinder.
34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
Daß man unter die Füße tritt alle Gefangenen des Landes,
35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
das Recht eines Mannes beugt vor dem Antlitz des Höchsten,
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
eines Menschen Streitsache verdreht, - sollte das der Herr nicht sehn?
37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
Wer ist, der da sprach, und es geschah, ohne daß der Herr es geboten?
38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
Geht nicht aus dem Munde des Höchsten hervor das Böse und das Gute?
39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
Was seufzt der Mensch, so lang er lebt? Ein jeder seufze über seine Sünden!
40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
Laßt uns unsern Wandel prüfen und erforschen und zu Jahwe uns bekehren!
41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Laßt uns Herz und Hände erheben zu Gott im Himmel!
42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
Wir haben gesündigt und sind ungehorsam gewesen, du hast nicht vergeben,
43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
hast dich verhüllt in Zorn und uns verfolgt, gemordet ohne Erbarmen,
44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
hast dich in Gewölk verhüllt, daß kein Gebet hindurchdrang.
45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
Zu Kehricht und Abscheu machtest du uns inmitten der Völker.
46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
Ihren Mund rissen auf über uns alle unsere Feinde.
47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
Grauen und Grube ward uns zu teil, Verwüstung und Verderben.
48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Ströme Wassers thränt mein Auge über das Verderben der Tochter meines Volks.
49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
Ruhelos fließt mein Auge ohne Aufhören,
50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
bis daß herniederschaue und darein sehe Jahwe vom Himmel.
51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
Meine Thräne zehrt an meiner Seele um alle Töchter meiner Stadt.
52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
Mich jagten, jagten wie einen Vogel die, so mir grundlos feind sind,
53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
machten in der Grube mein Leben verstummen und warfen Steine auf mich.
54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
Wasser strömte über mein Haupt; ich dachte: ich bin verloren!
55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
Ich rief deinen Namen, Jahwe, aus tief unterster Grube.
56 Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
Du hörtest mein Rufen: “Verschließe dein Ohr nicht; komm mich zu erquicken, mir zu helfen!”
57 Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
Du warst nahe, als ich dich rief, sprachst: “Sei getrost!”
58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
Du führtest, o Herr, meine Sache, erlöstest mein Leben.
59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
Du hast, o Jahwe, meine Unterdrückung gesehn, hilf mir zu meinem Recht!
60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Du hast all' ihre Rachgier gesehn, all' ihre Pläne wider mich,
61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
hast ihr Schmähen gehört, o Jahwe, all' ihre Pläne wider mich,
62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
die Reden meiner Widersacher und ihr stetes Trachten wider mich.
63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
Schau, ob sie sitzen oder aufstehen, ich bin ihr Spottlied!
64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
Du wirst ihnen lohnen, Jahwe, nach ihrer Hände Werk,
65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
wirst ihr Herz verstocken - dein Fluch über sie!
66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
Du wirst sie im Zorn verfolgen und vertilgen unter Jahwes Himmel weg!
